Laibach – Volk

Viime levyllään militaristisia tanssihittejä tehtaillut Laibach palaa tuoreen albuminsa myötä seesteisempiin tunnelmiin. Kritiikki maailmanpolitiikkaa kohtaan ei odotetusti ole hävinnyt minnekään, ja tällä kertaa sanoitukset eivät niinkään ole kiertelevillä kielikuvilla ja metaforilla leikkimistä kuin suoraa saarnausta. Albumin punainen lankakin on selvä: kansallislauluja uudelleen sovitettuna Laibachin tapaan.

Vaikka kappaleet ovat kohtalaisen rauhallisia ja viime levyä hienovaraisempia, on yhtyeen oma kädenjälki sovituksissa selvä. Monin paikoin kansallislaulut ovat olleet lähinnä inspiraationa tai toimivat yksittäisinä melodisina koukkuina muun musiikin seassa. Sama pätee myös sanoituksiin. Vokalisti Milan Fras tulkitsee kappaleita oman mielensä mukaan veistelemällä maiden nykytilanteeseen tai historiaan viittaavia sarkastisia sananparsia, ja levyllä vahvasti edustettuna olevat vierailevat laulajat laulavat omat osuutensa alkuperäiskielellä. Useimmiten Fras siis tilittää säkeistön aikana, mikä kyseisessä maassa mättää, minkä jälkeen vierailija vie raidan tässä vaiheessa naurettavan mahtipontiselta kuulostavaan kertosäkeeseen. Tarkoituksena lieneekin ollut saada kuulijat miettimään juhlavia ylistysvirsiä hieman toiselta kantilta.

Laibach on varmaankin ainoa orkesteri, joka voi tehdä tällaisen levyn uskottavasti. Yhtye onnistuukin tehtävässään varsin hyvin, ja varsinkin levyn alkupuoli on miellyttävää kuunneltavaa: avauskolmikko Germania, America ja Anglia on silkkaa rautaa, eivätkä myöskään seuraavana vuoron saavat Rossiya ja Francia ole heikkoja. Puolivälin jälkeen tahti tuntuu kuitenkin hiljentyvän, eikä viimeisistä kappaleista ole bändin perustaman NSK-valtion mieltä ylentävää tunnussävelmää lukuun ottamatta saatu musiikillisesti irti aivan kaikkea. Sama ilmiö on havaittavissa Laibachin muussakin tuotannossa.

Suomipoikaa tietysti riipaisee sekin, ettei armas kotimaa vähemmän yllättäen ole edustettuna, vaan eipä ole mikään muukaan Pohjoismaista. Kenties orkesteri löytää joulukuisella Helsingin-visiitillään vihdoin kritisoitavaa vaikkapa ainaisesta pimeydestä ja räntäsateesta.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-11-08
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.