Sparklehorse – Dreamt For Light Years In The Belly Of A Mountain

Toisille meistä tuntuu sattuvan ja tapahtuvan. Harvemmin tällä tarkoitetaan mitään erityisen myönteistä, kuten myöskään Mark Linkousin tapauksessa. Sparklehorsen alkutaipaleesta asti hän on ollut avoimen hauras persoona, jolla on ollut ongelmansa henkisen tasapainon kanssa. Mielialalääkkeet, päihteet ja onnettomuudet ovat myös piinanneet Linkousia vuosien varrella. Hän on viettänyt ahdistavan mittaisia jaksoja pyörätuolin vankina ja sairaalahoidossa. Uusi Sparklehorse-albumi ei siis ole mikään itsestäänselvyys, vaikkakin Linkousin johtama kokoonpano ei ole itselleen erityisen julma ainakaan julkaisutahdin suhteen. Ulkopuolisena Dreamt for Light Years in the Belly of a Mountainin kaltaisen albumin synnytysprosessia ei uskaltaisi erityisen kevyeksi arvioida.

Sparklehorse soittaa vaihtoehtoista ja hivenen kokeellista rockia, johon liitettiin joskus countryn suuntaisia määreitä. Moiset taipumukset ovat nyt viimeistään historiaa, maanläheisyys tai emotionaalisuus ovat toki niin kantriin kuin Sparkelhorseenkin liitettävissä olevia määreitä. Albumin tuotannosta vastaa Brian ”Danger Mouse” Burton, josta lienee kehittymässä popmusiikin halutuimpia ja työllistetyimpiä kultasormia. Jos The Rapturen viimeisimmällä vaarahiiren kädenjälki oli näkymätöntä, ei Sparklehorsenkaan uusimmalla voi Burtonia ainakaan päällepäsmäröinnistä syytellä. Äänimaailma on moderni ja elinvoimainen, mutta sensaatioita ei tällä albumilla vilauta Linkous tai Burtonkaan.

Perusajatuksena noudatellaan It´s a Wonderful Lifelta tuttua kaavaa. Keskitempoiset, säröiset indiebiisit koristellaan koskettimilla, jousilla, efekteillä sekä kuiskailevilla vokaaleilla. Tällä erää Linkous on onneksi ymmärtänyt pelastaa biisinsä laahaavuudelta, sillä raskauttavaa on jo levyn ilmapiiri itsessään. Horjuvan hitaita tempoja ei siis tarvitse kestää. Kiirettömät biisit ovat parhaimmillaan riisuttuina, Return to Men kaltaisina pikkulaulelmina. Levyllä on aavistuksen enemmän melodiaa häröäänien kustannuksella, suhinat toimivat tällä erää oikeasti tehokeinona. Good Morning, Spider -levyn aikoina suhinat loivat jo liiaksikin hämyistä ja epävakaata fiilistä.

Dreamt for Light Years in the Belly of a Mountain sisältää paljon hyvää ja kaunista. Avauspoppis Don´t Take My Sunshine Away on vilpitön popkipale maukkailla melodioilla. Morning Hollow taas on perua edellislevyn sessioista. Ylväästi laahustavaa biisiä avittavat viulullaan Joan Wasser alias Joan as Police Woman sekä Tom Waits. Tuudittavan hypnoottinen kumahtelu katkeaa It´s not so Hardin yllättävänkin kepeään voimapoppiin, jota tulkitessaan Linkous kuulostaa hetken jopa valoisalta.

Albumin päätösraita on herättänyt jo huomiota, ja syystäkin. Nimibiisi on pitkä, hidas, ahdistava mutta kaunis, synkkä mutta lohdullinen, vähäeleinen mutta paljon kertova instrumentaali. Kymmenminuuttiseen tunnelmointiin on varmasti kiteytynyt jotain hyvin kivuliasta, mutta upealta se kuulostaa, ollen sekä minimalistinen että huumaava. Päätösbiisinä sen voi onneksi nauttia halutessaan, silloin kun itsekin on hiljentymisen tarpeessa.

Sparklehorsen tuorein on bändille tuttua, ellei jo leimallista materiaalia. Modernia vaihtoehtorockia, jota ei kannata yrittää sulattaa kärsimättömänä. Parhaimmillaan se tekee ilostasi aidompaa, vastoinkäymiset se taas rohkaisee kohtaamaan kiertelemättä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-12-03
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.