Track N Field – Marathon

Roberto Rodriguezin ja Jukka Kaartisen muodostama Track N Field on mahdollisesti suomalaiseen Nine2Five-lafkaan tutustuneille tuttu ennestään, mutta mistään mahdottoman tunnetusta kaksikosta ei ainakaan kotomaassamme voi puhua. Ei sinällään mikään ihme, sillä chillailupohjainen klubimusiikki ei taida edelleenkään nauttia mitään hirveää massasuosiota toppahousujen luvatussa maassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö musiikki olisi laadukasta, jota se tässä tapauksessa kiistatta on.

Uusi Track N Field –julkaisu on kunnianhimoisesti tuplalevy, joka nostaa heti hien pintaan. Olen näet ollut aina sitä mieltä, että onnistuneita tuplalevyjä on maailmassa ehkä kymmenkunta. Muut ovat sekä tylsiä että liian pitkiä. Valitettavasti Marathon, nimensä mukaisesti, kuuluu tähän jälkimmäiseen kastiin. Musiikissa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta 20 biisiin mahtuu vain liikaa täytemateriaalia. Jokainen kipale on sinänsä vähintäänkin ok, eikä teknisessä toteutuksessa ole mitään vikaa, bassot toimivat, saundit ovat kirkkaat ja äänimaisema on kauttaaltaan muutenkin oikein miellyttävää, mutta jotenkin yleiskuva on hiukan pliisu.

Paketti on karkeasti jaoteltuna pistetty kahteen osaan: loungemaisempaan fiilistelyyn ja menevämpään tanssipuoleen. Molemmat puolet toimivat mukavasti ja omaavat tarpeeksi samankaltaisen tunnelman, jotta kokonaisuus säilyy. Levyn musiikki on vahvasti maustettu välimerellisellä tunnelmalla, pienin lattarimaustein, ja dubmaisella soljunnalla. Tästä johtuen musiikki on kauttaaltaan erittäin leppoista ja hyväntuulista, eikä saa olemassaolollaan mitään mahdottoman ikävää aikaiseksi. Muutaman parhaan palan nostamalla saadaan esiin nimiä kuten ensimmäisen levyn A Lovejones, joka on suhteellisen siirappinen, vokaalein höystetty, iltapuhdepala, sekä toiselta platalta löytyvä Shouldn’t Be Here, joka on wanhan ajan tapaan pianoin varustettu, puhdas house-kipale, erittäin tarttuvalla laulusämplellä ja maukkaalla melodialla varustettuna.

Kaiken kaikkiaan Marathon on levy, jota kelpaa soittaa illanistujaisissa, über-cooleissa kahviloissa ja yömyöhään taustamusiikkina. Musiikki tuo useaan otteeseen mieleen brittiläisen Luke Vibertin, joten jos tämä herra on tuttu ja musiikki miellyttää, on Track N Fieldinkin uusi turvallinen valinta.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-11-03
Arvostelija : Olli Ripatti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.