Guttural Secrete – Reek Of Pubescent Despoilment

Mikäli yhtyeen nimestä ja levyn kannesta ei löydy suuntaviivaa tarpeeksi, linjataanpa musiikkigenre ensin: jenkkipojat raapivat äärimmäisen brutaalia death/grindmetallia. Koko paketti on alusta loppuun niin goretuksella kyllästettyä että desinfiointiaine tekee mieli pitää kuuntelusession välittömässä läheisyydessä.

Mitään ennen kuulumatonta bändi ei tarjoile, mutta shokkiarvo on kohdallaan niin kansitaiteessa, sanoituksissa kuin itse musassakin. Eikä kyseistä taidetta sovi pitää oikein lapsellisenakaan: lapset eivät toivottavasti näin sairaita kertomuksia edes keksisi. Ehkä kyseessä onkin musiikki, joka vaatii kuulijaltaan tiettyä vastuullisuutta ja tasapainoa, ennen kuin sen omaksuminen on suotavaa ja mahdollista?

Keskitytäänpä hetki musiikilliseen puoleen. Carcassin alkuaikojen hengessä siis liikutaan, ei aivan yhtä progemeiningeissä kuin Cryptopsy ja toisaalta vielä vähemmillä melodioilla varustettuna kuin Immolation.

Levy on kasattu kappaleista, joissa ei ole pätkääkään groovea eikä yhtään tarttuvaa melodiaa kertosäkeistä tai suvannoista puhumattakaan. Liekö kyseinen tyylilaji ainoita olemassa olevia musiikin muotoja, jossa kyseisistä lähtökohdista voidaan saada silti onnistunut lopputulos. Tämä levy nimittäin on sellainen. Jos bändin tarkoituksena kerran on tehdä pelkkää silppuamista, suolestamista ja sairaalloista raiskausta viiden sekunnin välein vaihtuvilla osilla, niin kyllä Guttural Secrete siinä onnistuu. Sounditkin ovat tykit alusta loppuun ja joka instrumentista saa niin hyvin selvää kuin niistä voi saada (lätty möyhentää autostereot kyllä muusiksi, en suosittele).

Ainoa pariminuuttinen instrumentaalihengähdys on kyllä väärässä paikassa, nyt levyn toiseksi viimeisenä se ei enää anna armoa tarpeeksi aikaisin: heikot kuulijat ovat jo menehtyneet ja todelliset friikit eivät kaipaa sellaista lainkaan. Joten eiköhän seuraavalla levyllä senkin balladin voi jättää kylmästi pois.

Jotain kritiikkiä kaivaakseni levyltä löytyy hetkittäistä epäaikaisuutta sinänsä erittäin mainiossa rumputyöskentelyssä verrattuna muuhun röykytykseen. Mutta koittakaapa itse saada läjä täryporia pomppimaan samaan tahtiin. Samoin vokaalikurmutus on sen verran monotonista että biisien tekstejä seuratessaankaan ei voi tietää missä kohti mennään. Mutta se siitä: ei muuta kun kauppaan ja tämä levy anopille lahjaksi!

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-11-03
Arvostelija : Galzi Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.