Sacred Steel – Hammer Of Destruction

Sacred Steel lukeutuu jopa esikuvaansa Manowaria selvemmin niihin yhtyeisiin, jotka herättävät vain joko sokeaa ihastusta tai kuvotusta. Saksalaiset ovat sylkeneet yhdeksässä vuodessa markkinoille kuusi pitkäsoittoa ja yhden livelevyn, ja heillä on tiettävästi kotimaassaan vankka kannatuspohja. Muualla yhtyeen raskaalla kädellä soitettu ja riffivetoinen tosimetalli ei ole saanut yhtä varauksetonta vastaanottoa, mahdollisesti juuri läpitunkevan saksalaisuutensa vuoksi.

Rupiset kitarat jyräävät paikoin vakuuttavasti, mutta ylenpalttinen metallikliseillä pullistelu ja materiaalin tason vaihtelu pudottavat pisteitä. Varsinainen vaa’ankieli on kuitenkin vokalisti Gerrit Mutz, jota on joissakin yhteyksissä kuvailtu jopa Saksan Bruce Dickinsoniksi. Miehen ääni on kieltämättä notkea, mutta sen sävy on etenkin korkealle kurottaessaan tahattoman koominen, kuin parodia Rob Halfordista. Välillä mukaan sotketaan myös keskitien ärinää. Tuskallisinta kuuntelu onkin silloin, kun Mutz vaihtaa örähtelystä takakireisiin kiekaisuihin ja takaisin itsetarkoituksellisen nopeasti. Yhtyeen musiikillisia lahjoja sen enempää hitaiden, eeppishenkisen esitysten kuin nopeiden rypistystenkään parissa ei ole syytä kyseenalaistaa, mutta Mutzin laulusuoritus tekee kuuntelukokemuksesta ristiriitaisen. Siitä pitävät voivat lisätä arvosanaan pisteen ja laulutyylille allergiset puolestaan vähentää parikin.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-11-24
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.