Tony Naima & The Bitters – Dismember

Hyppy tuntemattomaan on hykerryttävä asia, joskin silmiä tekee usein mieli pitääkin kiinni. Tälle matkalle on onneksi annettu mukaan edes jonkinlaista opastusta, joten jalkojen alle nouseva maa ei aivan vie tasapainoa mennessään. Ruotsalaisen kuolometallin raskaan ruumiin raatelija Dismember on antanut biisinsä folk-käsittelyyn, joten sentään lyriikat luovat jotain maamerkkejä maisemaan. Tony Naima & The Bitters ovat toden teolla laittaneet p(l)asmat sekaisin ja eteen avautuva yhdeksän kappaleen rykelmä onnistuu taittamaan jonkin kauan kadoksissa olleen korren sisälläni. Ehkä yhtye ei aina tarvitsekaan särökitaraa antaakseen

Albumi, nimeltään tylyn yksinkertaisesti Dismember, on herättävä kokemus. Se on pullollaan taitavia sovituksia, jotka kuitenkin hönkivät alkuperäisen esittäjän niihin lataamaa tunnelmaa. Albumin avaava, naisen ruotsiksi lausuma I Saw Them Die on primitiivinen niskavillojen silitys, joka jättää jälkeensä koko albumin kestävän selän taakse vilkuilun pakon. Vaikka useat biisit onkin käännetty mollista duuriin, on niiden rempseä henki vain saanut lisäpotkua taakseen. Kun yhtye vielä soittaa taitavasti ja tolkuttomalla svengillä, ei voi muuta kuin nostaa hattua ja notkua mukana. Välillä biisejä säestää lähes bigbandillinen soittimia, välillä edetään pelkän viulun voimin. Itse päämestari Tony Naiman tunteikas lauluääni ei sorru missään vaiheessa itsekeskeiseen valitustyöhön, vaan lennättää lyriikoita lähes pelottavan eläytymisen voimin. Kokonaisuus nostaa Dismemberin kappaleet, eivätkä vain nyt käsittelyssä olleet, täysin uuteen pimeyteen, korvat poimivat niistä nyt aivan uusia asioita.

Biisimateriaali kattaa Dismemberin uran alusta nykypäivään. Erityisesti Let The Napalm Rainin ja Where Ironcrosses Grow’n uusintaluennot antavat henkilökohtaisille suosikeille toverillisesti kyytiä siihen malliin, että virne aukeaa jokaisella kuuntelukerralla. Kun kokonaisuus on vielä siunattu luonnonmukaisen rosoisella äänimaisemalla, syvyydestä ja lämmöstä tinkimättä, ei valitukselle jää sijaa. Tämä albumi viimeistään osoittaa vanhan totuuden paikkansapitävyyden: pirunmoinen sävellys pitää otteensa mihin vain muotoon väännettynä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-12-03
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.