Mogwai – Zidane: A 21st Century Portrait

Kyseessä on siis kohuelokuvan soundtrack. Elokuvan, jossa kuvataan kiisteltyä jalkapalloikonia yhden jalkapallopelin ajan 17 kameran voimin. Elokuvassa ei siis keskitytä palloon vaan mieheen, Zinedine Zidaneen. Elokuvaa en ole vielä nähnyt, mutta aion sen varmasti katsoa.

Soundtrackien tarkoitus on toimia elokuvan ehdoilla ja korostaa elokuvan tunnelmia linkitettynä elokuvan tapahtumiin. Soundtrack pystyy parhaimmillaan myös ohjaamaan elokuvan juonta. Näin ollen, on vaikeaa arvioida tätä oikeassa asiayhteydessä – elokuvan soundtrackina. Niinpä arvioin tämän Mogwain levynä.

Mogwai on varmasti yksi maailman tunnistettavimpia instrumentaaliseen musiikkiin kallellaan olevia yhtyeitä. Mogwailla on paljon tavaramerkkejä, jotka toistuvat levyltä toiselle, joita ihaillaan ja kopioidaan “post-rock”-genreen itsensä lukevien bändien keskuudessa. Pitkäveteisesti kasvavat biisit, joissa on monesti vain yksi sointukulku sekä autotallisoundin ja tunnelmallisen jylhän ilmaisun toimiva liitto. Kansanmusiikkiviittaukset erehdyttävät välillä kuulemaan kitaran säkkipilliksi. Lisäksi Mogwain hauska parodinen vastakohtaisuus surumielisten biisien ja tökeröiden biisinnimien välillä on toiminut aina hienosti.

Soundtrackillä ei kuulla laulua ollenkaan ja joskus on tuntunutkin, että laulaminen Mogwain herrojen mielestä vain välttämätön paha joissakin kappaleissaan. Soundtrack on tietysti teosmainen teemalevy, jossa tunnelma pysyy melko samanlaisena kappaleesta toiseen. Samoja kitarateemoja jaksetaan venytellä ja kasvatella pitkiä matkoja niin, että musiikin luomassa tunnelmassa sukelletaan syvälle tummaan veteen kun taas välillä aurinko pilkistää mustien pilvien takaa. 7:25 on haikea, mutta toiveikas kappale jonka perään puskeva pianovetoinen The Half Time kruunaa levyn parhaan osion, puoliajan. Kappaleen massiivisuus olisi tarpeeksi mahtipontinen kuvaamaan ketä tahansa historian suurmiestä.

Jos erilaisia feedback-soundeja ei oteta lukuun, Mogulle tyypilliset särökitarat loistavat poissaolollaan ja nyt luotetaan vain kristallinheleisiin kitarasoundeihin. Harvoin on tullut kyllä ajatuksissa yhdistettyä jalkapalloa Mogwain musiikkiin. Tämä soundtrack on perinteistä Mogwaita ja sen on varmasti teoksen tilaajakin tiennyt. Se suoriutuu taas tehtävästään paremmin kuin kaikki jäljitelmät yhteensä. Itse en tunne Zidanea henkilökohtaisesti enkä rupea analysoimaan kuvaako Mogwain luoma äänellinen muotokuva miehen sielunelämää. Mitähän mieltä Zizu itse on Mogwaista?

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-10-26
Arvostelija : Juha Luomala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.