Mokoma – Viides Vuodenaika

Kurimuksella thrash-orkesteriksi profiloituneen Mokoman kaahauksessa ei aisti seestymisen merkkejä. Yhtyeen liukuminen omaperäisestä taiderockista edellisellä pitkäsoitolla mukaan tuotuihin kuolonmetallielementteihin on kuin tavallisen raskaasta kevyeen -kehityskulun irvikuva, eikä tuorein EP-äänitekään jätä muutamasta melodisemmasta osiosta huolimatta sijaa hempeilylle. Mokoma survoo omaa ahdistavaa ajanjaksoaan syksyn ja talven väliin sangen tutuin menetelmin, sillä niin Sirpin sahauksessa kuin En elä talven yli -angstiballadissakin on käytetty pitkälti kolmen viimeisimmän pitkäsoiton aineksia. Viides vuodenaika ei tosiaan ole leppoisa lomakausi, vaan rakeet puhaltavat lujaa vasten kasvoja ja routa ajaa pientä kulkijaa kodin lämpöön – lämpöön, jota Marko Annalan ankeissa sanoituksissa ei taaskaan löydetä.

Mukavaksi mieheksi Annalasta lähtee yllättävänkin paljon meteliä, eikä rouheasti kieliä raapiva kitarapartiokaan yritä pidätellä aggressioitaan. Ei ole enää uutinen, että orkesteri taitaa toisiinsa sopivien melodianpätkien yhdistelyn. Levytyksen varsinainen suola on kolme ennen kuulematonta raitaa, mutta yhtyeen vanhimpia faneja muistetaan Valu-albumin Viholliset-sävellyksen räkäisellä uusintaversiolla. Yhtyeen itsensä kannalta tärkeintä on kuitenkin ollut vihdoin päästä levyttämään Avoin hauta, jonka käännökseen vongattiin lupaa Death-äiti Jane Schuldinerilta useampaan otteeseen. Livenähän tätä autenttista sahausta on kuultu jo vuosikausia.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-11-03
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.