Twelve Tribes – Midwest Pandemic

Nämä ohiolaiset hevimiehet ovat olleet varsin kiireisiä viimeiset pari vuotta. Ensimmäisen, vuonna 2004 julkaistun levyn The Rebirth of Tragedy:n jälkeen keikkaa on painettu kotomaassa ja Euroopassa mm. Lamb Of Godin, Killswitch Engagen, Soulflyn, Machine Headin ja 36 Crazyfistin kanssa – ja kas; kyseisiltä bändeiltä ovat myös musiikilliset linjaukset tarttuneet bändin tuotantoon.

Liekö syynä kova keikkatahti vai mikä, mutta tästä levystä ei bändin huipputuotosta toivottavasti tule. Vaikka ensimmäinen biisi National Amnesia jopa hetkittäisillä blastbeat-räjähdyksillään lupaa varsin hyvää levyltä. Tämän pariminuuttisen jälkeen meno harmittavalla tavalla tasapäistyy. Rytminvaihdokset ja riffit tuntuvat usein vain seuraavan toinen toistaan ilman mitään sen kummempia fiiliksiä. Biisien tempotkin ovat hieman liian hitaita tehdäkseen Twelve Tribesista todellista tappoa ja toisaalta turhan nopeita päästääkseen riffittelyn ja sinänsä usein onnistuneet kitaramelodiat todella esille.

Kyllä bändistä hyvääkin löytyy: polyrytmit ja rytmin vaihdokset pitävät mielenkiintoa yllä ja vokalisointi tuo bändin taiteeseen reilun annoksen munaa lisää. Vokaaliosastoa kuitenkin vaivaa pienehkö yksipuolisuus: tuntuu kuin hanat olisivat koko ajan aivan auki vaikka muu ryhmä joissain kohti luokin pieniä suvantoja ja hengähdystaukoja. Sen verran läheltä KsE:tä mennään tyylillisesti, että myös laulajasuorituksia tulee verrattua mr. Howard Jonesiin ja rehellisyyden nimissä: eiväthän nämä Adam Jacksonin suoritteet tuohon kastiin yllä.

Ehdottomia tähtihetkiä minulle levyllä oli kaksi: instrumentaali Monarch of Dreams, joka uhkaavine, selkeine ja kylmine riffeineen toimisi pidempäänkin kuin tuon 2,5 minuuttia, sekä levyn päättävä, kunnianhimoinen 3-osainen The recovery: in three parts. Tämä lataus summaa bändin osaamisen ja tyylitajun oivasti yhteen ja kertoo myös sen, että bändissä on potentiaalia kehittyä varsin omaleimaiseksi osaajaksi, kunhan…aikaa kuluu. Muuten tuo noin kolme minuuttia per biisi -konsepti toimii tällä levyllä hyvin. Levyn loppua kohden tämä periaate kuitenkin unohtuu ja muutamat biisit tuntuvat yksinkertaisesti vain turhan pitkiltä, pois lukien tuo päätösraita.

Mikäli haluat kerätä koko sarjan 2000-luvun metalcorebändejä, ei Twelve Tribesia pidä sivuuttaa, mutta mikäli Killswitch Engage riittää, voi bändin katsastaa myöhemminkin.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-11-01
Arvostelija : Galzi Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.