Misery Signals – Mirrors

Misery Signalsin debyytti, pari vuotta sitten julkaistu Of Malice and a Magnum Heart meni minulta ohi, vaikka olen sitä kuullut jälkeenpäin kovasti kehuttavan. Yhtye on edellisen levynsä jälkeen vaihtanut vokalistia, ja uuden huutajan nimi on Karl Schubach. Kiinnostavina sivuseikkoina voisi mainita miehen olleen kitaristi ennen Misery Signalsiin liittymistään, ja että hän sai tonttinsa bändin MySpace-sivulla järjestetyn avoimen kilpailun kautta.

Yhtyeen musiikki ja sanoitukset tuovat monivivahteisuudellaan mieleen Shai Huludin. Toisaalta täsmäriffejä ja breakdownejakin piisaa. Bändi pyrkii luomaan useimpiin kappaleisiin tunnelmallisuutta melodisin kitaraintroin ja siirtymin, jossa onnistutaankin. Chimairan ja Zaon kanssa aiemmin työskennellyt tuottaja Ben Schigel on onnistunut luomaan levyllä sopivan jämäkän äänimaailman.

Tällaisen kaltaisessa musiikissa on usein ongelmana se, että kappaleet tuntuvat kokoonliimatuilta osilta, jotka sinällään tosin ovat erinomaisia. Biiseihin ei kuitenkaan monotonisen huutovokalisoinnin ja edellämainitun leikkaa ja liimaa -fiiliksen takia saada tarpeellista koherenssiä, joka vuorostaan syö kokonaisuuden kiinnostavuutta. One Day I´ll Stay at Home -biisiin on saatu mieleenpainuvuutta melodisella kertosäkeellä, jota yhtyeen soisi käyttävän vastaisuudessa useamminkin. Valitettavasti ilmiselvän lahjakas yhtye ei osaa keskittyä asioista tärkeimpään, kappaleiden säveltämiseen epämääräisen poukkoilun sijasta.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-11-29
Arvostelija : Juhani Pitkänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.