Anaal Nathrakh – Eschaton
Rauhaisaa underground-mainetta nauttiva brittikaksikko on koko uransa ajan tarjonnut pähkäiltävää alan harrastajille olemassaolonsa ristiriitaisuuden tulkitsemisessa. Yhtyeen sisäänpäinkääntyneisyys ja ihmisyydelle haistatteleva imago ovat olleet omiaan nostamaan aaltoja useaan ilmansuuntaan ja myös se, että live-esiintymiset ovat rajoittuneet muutamiin hyvin tarkkaan valittuihin iskuihin ja nimimiehien auttaessa livetilanteiden sujuvuudesta (mm. Danny Herrera ja Shane Embury) ovat pitäneet yllä yhtyeen nihilismistä ammentavaa sädekehää. Uusimman, järjestyksessään kolmannen albumin musiikillinen ilmaisu on aggressiivisuudessan yhtä lävitse tunkevaa kuin aikaisemminkin. Suurimpana erona vanhempaan materiaaliin on kuitenkin se, että ylläpito on saanut taottua kasvattiinsa huomattavan määrän kuria ja järjestystä. Tämä ei tietenkään tarkoita ylimaallisen hulluuden rajoittamista, päin vastoin.
Mikä yllättävintä, Eschaton sisältää pirun tarttuvia biisejä, varmasti omaperäisimpiä ja iskukykyisimpiä mitä olen extrememetallin saralla kuullut pitkään aikaan. Anaal Nathrakh yhdistää entistä ennakkoluulottomammin perustana toimivaa riipivää black-sahausta grindcoreen, deathmetaliin ja noisekakkuihin. Enenevissä määrin ovat myös puhtaat lauluosuudet tulleet esiin kryptistaan ja helpottuneena voin todeta, että ne vain kasvattavat Eschatonin epäinhimillistä jyrävoimaa, tästä parhaana osoituksena kolmas biisi Timewave Zero, jonka kertosäe kiitää korvakäytäviin herjaavan jylhällä pieteetillä. Puhtaat laulut tietävät monelle puritaanille hiertymiä korviin ja useiden helvetillisten yöunien menetystä mutta voitte olla aivan varmoja siitä, että herrat Irrumator ja V.I.T.R.I.O.L. saavat siitä vain lisää kerosiinia koneeseensa ja hyvä niin. Vokaaliosuudet tarjoavat muutenkin uskomattoman kipeätä kuunneltavaa ja harvinaisen laajalla skaalalla toteutettuna.
Äänimaailmaltaan Escahton on kylmä mutta hyvin orgaaninen ja raskas. Kitaroiden särinä potkii aitoja nurin kilometrien säteellä ja rumpuosaston tanakat iskut ovat kaikessa selkeydessään albumin todellinen selkäranka ja kapellimestarin armoton käsikassara. Lisäksi tällä albumilla basson voi oikesti kuulla, eikä sen jyrinä jää pelkän mielikuvituksen varaan. Laulut on miksattu tarpeeksi pintaan, jotta sanoista saa selvän mutta kuitenkin tiukasti osaksi tasapainoista kokonaisuutta. Eschaton hengittää vapaasti ja voimalla, vaikka ylesilme onkin perin rujo. Lisäksi pienet tuotannolliset nyanssit pitävät mielen jatkuvasti havainnointipuuhissa.
Anaal Nathrakh on maineensa arvoinen yhtye. Sen riuskaotteinen kuritus ei kaipaa ymmärtäjää, vaan toimii puhtaasti oman sairaan maailmannäkemyksensä ajamana. Vaikka Eschaton antaakin sisuskalunsa halukkaiden maisteltavaksi, saattaa se haukata kiinni pahaa-aavistamattomasta hetkellä millä hyvänsä. Monipuolinen metallimurskaamo antaa paljon kuunneltavaa mutta vaatii keskittymiskykyä. Kuuntelukerta toisensa jälkeen se avaa aina uuden haavan kylkeensä ja sinne on sukeltaminen. Kerta toisensa jälkeen.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-11-08
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.