Kehä 4 – Viileää Valoa

Ensin on todettava seuraavaa: minulla ei ole mitään Turkua vastaan, kohtalaisen vähän hampaankolossa suomipopille, enkä kanna kaunaa 40 ikävuoden puitteissa eläville, enkä muillekaan ihmisille. Lähdin siis vailla ennakkoluuloja diggailemaan turkulaisen Kehä 4:n suomipoppia.

Odotin levyltä kansikuvien perusteella hieman vintage-soundista, hämyistä ja tupakansavuista fiilistely-pohdiskelua Sir Elwoodin Hiljaisten Värien tapaan mutta ei. Kehä 4 ehkä haluaisi tarjota tämän suuntaista materiaalia hieman rokkaavampien rallien lisäksi, onnistuen nyt valitettavasti kuulostamaan levyllään vain Yö-yhtyeen vaatimattomimmat demobiisit varastaneelta, väljähtyneeltä cover-bändiltä. Tällä levyllä ei valloiteta lähiöräkälöitä, tanssilavoja saati suurempia saleja. Syitä asiain tilaan listaan palstatilaa säästääkseni neljä.

Laulumelodiat tuntuvat monilta osin keksityn vasta studiossa, tuntuu jopa siltä että osa lauluista on jätetty nauhalle vain odottamaan että se oikea inspiraatio iskee. Myös laulajan tyyli ja intensiteetti on hukassa: ulosanti ei ole tarpeeksi velttoa kuulostaakseen ”omalta tyyliltä” Topi Sorsakosken tapaan, eikä lähellekään tarpeeksi skarppi kuulostaakseen siltä että kaveri todella pitää laulamisesta.

Biisirakenteet on saatu valmiiksi mutta dynamiikka puuttuu: esimerkiksi kertosäkeet erottuvat säkeistöistä pahimmassa tapauksessa vain sillä, että sanoitukset toistuvat niin kuin kertosäkeissä on usein tapana.

Kitarakompit tukevat biisien rytmiä paikoittain erittäin huonosti, ja syntyy väkisinkin vaikutelma että (varsinkin vasemmalle panoroitu) kitara yrittää pysyä bändin mukana tai soittaa mukana lähes primavistana. Tähän efektiin kun on lisätty vielä ainoa vintage-elementti tällä levyllä, mahdollisimman vähäinen tai ainakin osittain epäonnistunut kompressointi, kuuluu kitara välillä liian lujaa ja välillä erittäin vähän.

Viimeisenä itkuvirtenäni vielä totean: yhteensoitto luistaa, mutta valitettavasti kuin vanha kytkin. Saatekirjeessä mainitaan heppujen olevan vanhoja tekijöitä, jota en lainkaan epäile, mutta kyseinen realiteetti ei vain yksinään riitä tässä, niin kun ei missään muussakaan uudessa projektissa.

Toivon että Kehä 4 ottaa seuraavalle levylleen mukaan todella orjapiiskurimaisen tuottajan ja soittaa vähintään 50 keikkaa ennen seuraavia studionauhoituksia. Toivon myös että tämä levy on äänitetty studiossa edes liveotoilla, jolloin arvosana kaksi on kutakuinkin ansaittu, mutta mikäli albumiin on käytetty yksittäisottoja saati autotuneria ynnä muita studiokikkoja sekä tuottamiseen aikaa ja lopputuloksena on tämä, on arvosana yksi paikallaan. Levyn jälkeen olin tilassa jossa kalsarikännit tuntuivat erittäin houkuttelevalta vaihtoehdolta jopa näin x-miehelle.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-11-01
Arvostelija : Galzi Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.