Neljä Ruusua – Ensi-ilta

Neljä Ruusua on bändi, joka tulee aina uudelleen. He tekevät levyn, sen myötä kiertelevät hieman ja ovat Suomen mediassa paljon esillä. Sitten bändi katoaa pitkiksi ajoiksi jonnekin piiloon. Nyt viedään jo yhtyeen neljättätoista levyä ja tämä kuvio on toistunut jokaisen albumin myötä.

Bändin levytysura käynnistyi jo vuonna 1987 ilmestyneellä bändin nimeä kantavan levyn julkaisulla, jonka jälkeen on kuljettu pitkä suomipopin tie huipulla. Yhtye testasi 90-luvulla parin levyn verran myös englanninkielistä ilmaisua, tarkoituksenaan kai valloittaa Suomen lisäksi muukin maailma. Levyjen Mood (1996) ja Not for Sale (1998) jälkeen yritys osoittautui kuitenkin melkoiseksi fiaskoksi, joten bändi palasi takaisin siihen mitä osaa parhaiten. Ja kyllä kelpaa tälläkin kertaa!

Ensi-ilta käynnistyy hittivetoisella kappaleella Soudat – huopaat, joka rokkaa hyvin ja jää helposti päähän soimaan. Tahdon on perinteinen melankolinen hidastempoinen Neljä Ruusua -kappale. Biisin lopulla harmittaa hieman musiikin päälle miksattu puhekohtaus, jossa on perhedraama käynnissä. Kaunis musiikki kärsii hieman pätkästä, mutta kyllähän se kuuluu tietysti kappaleen teemaan, jossa lauletaan ikuisesta avioliiton lupauksesta ja kuinka suhde ja tunteet unohtuvat suhteessa ajan myötä. Levyn nimikkoraita vie tunnelmaltaan 80-lukuiseen discomeininkiin. Ihan tulee mieleen ne ajat, jolloin Aikakone ja Movetron olivat pinnalla. Toinen nainen on ehdottomasti myös levyn kiintoisimpia ja toimivimpia popkappaleita. Maalaiset vie tarinallaan siihen kuinka maalaiset muuttavat kaupunkiin paremman elämän toivossa, mutta palaavat häntä koipien välissä takaisin maaseudun maisemiin. Levyn loppupään Juovuksissa Lieksassa, Suuriksi syntyneet ja Pyhäinmiestenpäivä pitävät sisällään jopa suomi-iskelmälle ominaisia tunnelmia toteutettuna Neljä Ruusua -formaattiin.

Ensi-ilta on tasaisen vahva ja periaatteessa jokainen kappale on oma pieni tai vähän isompi hitti. Kokonaisuutena levy on perinteistä Neljä Ruusua -materiaalia ja nautinnollisuusaste hyvin korkea. Albumi toimii erittäin hyvin alusta loppuun. Bändi on samanlainen jokaisella levyllä: loistava, tarttuva ja sanomaltaan viaton ja jopa arkisen harmaa, mutta silti hyvin viihdyttävä. Joensuulaislähtöinen yhtye on luonut oman juttunsa eikä sen tarvitsekaan muuttua siitä mihinkään. Se on hyvä juuri sellaisena kuin on.

Levyn teema jo biisinnimienkin perusteella tuntuu olevan rakkaus, mustasukkaisuus ja viina. Hyvin tutuissa aiheissa siis liikutaan tälläkin kertaa.

Ensi-ilta sijoittuu yhtyeen parhaimpien levyjen Haloo (1992), Pop-uskonto (1993), Uusi Aalto (1999) ja Valuva Taivas (2001) tapaan hyvin korkealle. En missään nimessä voi olla antamatta täysiä pisteitä.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2006-10-28
Arvostelija : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.