Technicolour – People

Ensin oli Jimi Pääkallo, nyt jäljellä on vain Jimi. Olihan tuo nimi aikanaan selkeästi muista nimistä erottuva mutta lähes samassa mittakaavassa lapsellinen. Nyt Jimi on aikuistunut muun remminsä kanssa ja samalla on visuaalinen ulkoasu levylläkin mennyt maanläheisempään, ja jopa hieman tummempaan suuntaan. Vuoden 2003 albumilla yhtye näytti vielä yhdeltä Tampereen meikkirokkiluokan oppilaskatraalta, tosin etupenkin pojilta. Tuosta seuraavaksi siirryttiin sitten kauluspaidan kaulukset pikkutakin päällä linjaukseen. Nyt ollaan sitten selkeästi aikuisemmalla linjalla, oikein puvussa, ainakin Jimi. Niin, onhan musiikki seurannut perässä mutta ei kuitenkaan ihan yhtä radikaalein harppauksin.

Tämä albumi on kokonaisuutena huomattavasti tasapainoisempi, sillä edelliset perustuivat melko pitkälle kappaleisiin All My Life ja Fireflies. Nyt nuo pikkuhousujen nuuhkiminen on jäänyt taakse ja tilalle on otettu katsaus brittiläiseen poppiin, Michaal Jacksoniin ja nyt jo pöhön vaivaamaan U2-yhtyeeseen. Peruslinjaukseen naiivi Michael Jackson ei oikein istu, sillä sen Scissor Sistersin innoittama groove on jäänyt kaikkien huokauksien kera puoleen väliin ideoidusta. Vastaavasti muu materiaali on kelpo tavaraa, varsinkin jos tekee sen kliseisen vedon, että vertaa edellisiin albumeihin. Esimerkiksi M.Heavenlyn avittamaan Tears In The Rain -hituriin on saatu maalailevaa brittiläisyyttä, joka saa sen kuulostamaan kypsemmältä kuin se oikeasti onkaan.

Jimi ei ole niitä voimakkaimpia ja karismaattisimpia laulajia Suomen kamaralla mutta nuo hienoiset puutteensa mies korjaa yrittämällä toteuttaa omaa osaamistaan parhaalla mahdollisella tavalla. Ajoittain Bonoa muistuttavat maneerit äänessä saavat jossain mielessä hien nousemaan otsalle mutta en usko, että se kuitenkaan kovin tarkoitushakuista on.

Kasvu on tehnyt yhtyeelle hyvää mutta samalla se tulee selkeästi menettämään osan faneistaan, sillä tämä materiaali ei ole tarkoitettu pikkutyttöjen sielulle. Toisaalta saattaa olla myös niin, että osa faneista on kasvanut yhtyeen myötä. Kolmessa vuodessako, no eipä taida.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-11-01
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.