Harms Way – Oxytocin

Ruotsista saapuva, vuonna 2003 perustettu Harms Way yhdistelee musiikissaan, hetkittäin Toolia muistuttavaa, progressiivista rockia ja metallia, sekä toisaalta Queens of the Stone Agen tai ehkä pikemminkin Kyussin kaltaista stoner-vääntöä. Ja kyllähän bändin musiikista voi paikoin myös sen Motörheadinkin havaita. Mistään sekundakopiosta ei kuitenkaan ole kyse. Bändi hoitaa oman tonttinsa omilla ideoillaan ja omilla taidoillaan. Ja taitoja yhtyeellä riittää reilusti. Ainoastaan vokalistin ehkä liian ohueksi ja tasaiseksi jäävä ääni kaipaisi kohennusta. Bändin musiikki on kuitenkin muilta osin niin sujuvaa, ettei vokaalien heikkous liikaa häiritse.

Harms Wayn herrat hoitelevat rockinsa kätevästi ja kivuttomasti. High Becomes Low on ihan nautittava proge-kipale, joka aiheuttaa mukavan jumitusolotilan. Puolivaiheen tienoilta hyppää esille pari ihan onnistunutta rock-rykäystä, joissa vauhtia pusketaan perinteisemmän hard rockin hengellä. Tsunami on sen sijaan melko rullaava stoner-raita, jollaisia olisi albumille voinut enemmänkin tunkea mukaan. 9 Out of 10:in perusteella on herroihin pesiytynyt hetkeksi se pienen pieni Tool-peikko, joka melkein meistä kaikista nykyään löytyy.

Debyytiksi on Oxytocin ilmeisen mallikas pelinavaus. Albumista jäi käteen muutakin kuin kasa tuhlattuja tunteja ja turhautunutta tuhinaa. Kokonaisuutena on levy mielenkiintoinen sekoitus eri tyylejä ja vaikutteita. Mitään täydellisen purevaa tai tajuntaa iskevää ei tästä paketista löydy, muttei toisaalta myöskään sitä totaalisen masentavaakaan materiaalia.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-11-21
Arvostelija : Sini Hytönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.