Wolf Eyes – Human Animal

Joku viisas on joskus sanonut, että Wolf Eyes -albumi on sitä parempi, mitä isommalla levy-yhtiöllä se on julkaistu. Tämä tuntuu bändin ystävälle mukavalta tiedolta uskoa jo ihan senkin vuoksi, että ryhmän itse pihalle pistämien cdr-tuotosten ja toinen toistaan obskuurimpien indielafkojen ulostamien vinyylialbumien määrä taitaa lähennellä jo kahtasataa. Yritäpä siinä sitten tutustua yhtyeeseen kokonaisvaltaisesti kun sinnikkäälläkin etsimisellä kuunneltavaksi onnistuu saada vain pieni osa kaikesta Wolf Eyesin nauhoittamasta musiikista.

Human Animal on yhtyeen toinen Sub Popille levyttämä albumi ja epävirallista jatkoa vuoden 2004 Burned Mindille, joka oli jopa bändin omalla asteikolla mitattuna varsin brutaali esitys. Uutukainen kuitenkin hiihtelee samoja latuja vain osittain. Wolf Eyes katsoo tällä levyllä samaan aikaan sekä kauas menneisyyteensä, että eteenpäin, vielä kartoittamattomille alueille. Usealla biisillä voi kuulla kaikuja yhtyeen varhaistuotannon (Dread, Dead Hills) hiipivästä ja riipivästä tunnelmienrakentelusta. Uutta taas ovat monissa jameissa pääosaan nousevat John Olsenin vapaamuotoiset, vahvasti kaiutetut saksofoniosuudet, jotka kiertelevät ultra-matalan bassonpörinän ja metallisen kolkkeen lomassa luontevasti. Wolf Eyesia on usein verrattu Throbbing Gristleen, mutta vasta tällä levyllä vertaukset tuntuvat todella oikeutetuilta.

Tunnistettavimmalle Wolf Eyes -elementille, Nate Youngin raskaiden biittien päälle tiputtelemille kuolonkorina-vokaaleille, on Human Animalilla varattu vain sivurooli. Ja hyvä niin, sillä kun mies viimein päästetään irti albumin puoleenväliin asti kestävän pidättelyn jälkeen, maistuu räyhäys entistä mehukkaammalta. Lopullinen loikkaus aivot sulattavaan huutomyrskyyn tapahtuu vasta levyn päättävällä koverilla hc-klassikko No Fuckerin Noise Not Musicista.

Kokonaisuudessaankin Human Animal on tasapainoinen ja dynaaminen albumi. Jännitteiden luonnissa ja niiden oikea-aikaisessa räjäyttämisessä varomattoman kuulijan korville tuntuu yhtye kehittyvän tehokkaammaksi julkaisu julkaisulta. Tällä kertaa selviää myös, etteivät shokkitaktiikat ole Wolf Eyesin ainoa toimintatapa: pitkät fiilistelyt Rationed Rot ja Leper War keskittyvät enemmänkin kuulijan rauhoittamiseen kuin säikyttelyyn tai mahdollisimman pelottavan tunnelman luomiseen.

Joten kutsukaa Human Animal kotiinne, antakaa sen asettua taloksi. Se saattaa räyhätä teille, se saattaa tunkeutua alitajuntaanne ja toisinaan pilata yöunenne, se voi olla välillä ilkikurinenkin, mutta harvoinpa sen kanssa tylsää hetkeä tulee.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-12-03
Arvostelija : Risto Mikkonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.