Scissor Sisters – Ta-Dah

Lienee haikeaa, puuduttavaa mutta myös helpottavaa asettua valtavirtaan. Se on Scissor Sistersilla nyt edessä. Ennen debyyttialbuminsa julkaisua yhtye oli trendikkäitten klubien suosikki ja viihtyi nimekkäitten tiskijukkien levylautasilla ja jetset-ihmisten huulilla. Debyyttisingle oli melkoinen isku takavasemmalta, progelegendan ja homodiskon yhdistelmää ei suurinkaan snobi voinut väittää kuulleensa. Nimetön debyytti upposi ostavaan ja juhlivaan kansaan kuin sapeli laardiin, ei pelkästään erinomaisen ensisinglen vaan melkein aukottoman hittiparaatin ansiosta. Vaikka kakkoslevyjä monesti halutaan pitää helppoina ja paineettomia luoda, tälle oudokille tuntuu jokainen levy olevan näytön paikka. Täyspitkiä ei ole plakkarissa monta, mutta Ta-Dah heittää vettä myllyyn.

Julkisuudessa saksisiskot väittivät olleensa melkoisen melankolista sakkia debyyttiä tehdessään, mitä on vähintäänkin vaikea uskoa. Ta-Dah edustaa jälleen samanlaista valovoimaa kuin edeltäjänsä. Vaikka levyn edustama maailma ei voisi olla kauempana syksyisestä arkielämästä, tuntuvat Jake Shears ja Ana Matronic laulavan piristääkseen juuri minua. I Don´t Feel Like Dancing on niin magneettinen hitti, että jo sen imussa jaksaa diggailla läpi monta biisiä. I Can´t Deciden superpöljät kantrisävyt ovat törkeydessään riemastuttavia, Lights diskoilee perinteisemmin ja Land of a Thousand Words on bändin pelinavaus sokeristen balladien kyyneltenmakuisessa maailmassa. Elton Johnin kanssa kynälty välisoitto hymyilyttää, ja klarinettiswing vie väliajalle shamppanjan ja mansikoitten pariin.

Siinä missä albumin ensimmäinen puolisko menee kuplivassa hiprakassa nauraen, myöhemmät kipaleet muistuttavat näittenkin bileitten päättyvän joskus. Ana Matronicin soolo Kiss You Off on levyn rokkaavin veto ja upea itsenäisyydenjulistus, eikä Paul McCartneykaan ole hassumpaa juhlimisseuraa. Macca pakottaa tanssimaan sellaisella rytmillä että amatöörit sammuvat tai uupuvat. The Other Side olisi passannut hyvin paketin päättäjäksi rauhallisena muttei laahaavana, ja kaksi viimeistä biisiä ovatkin samanlaista seuraa kuin valomerkin jälkeen hyökkäävät hyypiöt joille kehdataan antaa tarvittaessa rumasti pakit.

Scissor Sistersin debyytti oli tuoreudessaan myös hitusen rietas paketti. Ta-Dah on pykälän kypsempi teemoiltaan, enkä oikein tiedä mistä levyn hillitty fiilis kumpuaa. Valtavirta-asemassaan tietty räävittömyys olisi bändiltä tervetullutta. Scissor Sistersilla olisi hyvä tilaisuus tuulettaa teollisten poptuotteiden kansoittamaa genreä omintakeisuudellaan, sekä biiseillään että ulkomusiikillisilla tekijöillä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-10-24
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.