Europe – Secret Society

Europe on kuollut, eläköön Europe! Yksi länsinaapurimme kasarihevin merkkipaaluista on haudannut spandexinsa ja hiukset on suoristettu. Lisäksi tarttuvat, aikansa kosketinvoittoiset melodiat ovat tungettu syrjään ja kas, tilalle on otettu uusi tie. Matkaa taitetaan nyt pikemminkin Velvet Revolverin hengessä. Ja mitä sitten, homma näyttää toimivan näinkin. Bändi on tosiaankin kypsynyt – eipä olisi uskonut Europesta ensi kuulemalta.

Parisen vuotta sitten julkaistu ”comeback”-levy Start From The Dark näytti jo suuntaviivat raskassointisempaan ja tummempiin melodiakulkuihin ja valittu tie näyttää nyt puhjenneen kukkaansa tämänvuotisella pitkäsoitolla. Sointi on aikuisen bändi oloinen, bändi kuulostaa ja näyttää itseltään, vanheneminen on hoidettu tyylikkäin valinnoin.

Tällä levyllä ei The Final Countdownin kaltaista evergreeniä löydy, mutta muutoin tarttuvia menoralleja on useampia. Alun kaksikko, nimibiisi Secret Society ja Always The Pretender pistävät menojalan vipattamaan ja tahti jatkuu vähintään yhtä mehevänä myös jatkossa.

Biiseistä vastaa pääasiassa aikoinaan yläasteen luokkani tyttöjen kestoihku eli vokalisti Joey Tempest, niin kitaristi John Norumin, kuin kosketinsoittaja Mic Michaelinkin kanssa. Paletti bändillä on tulevaisuutta ajatellen hyvin kasassa, mutta miten riittää motivaatio ja mitkä itse asiassa ovat bändin tulevaisuuden tavoitteet jatkoa ajatellen, siinäpä kysymys. Huippusuosion päiviin tuskin on enää paluuta, mutta uuden tyylin ja identiteetin löytämisen kautta meno saattaa maistua vuosiksi eteenpäin, sen verran maukkaasti kun sointi akselilla Tempest/Norum käy vaikkapa Let The Children Play -biisin aikana. Tervetuloa takaisin omasta puolestani, kunhan jatkatte nyt valitulla tiellä, pliis.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-12-12
Arvostelija : Gao

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.