Zen Soundcheck – So Far Gone

Helsinkiläinen Zen Soundcheck on rauhassa kypsytelty projekti. Visionääri Robertin koordinoima musiikki on kuin suuri äänimaisema, jossa kipinöi metallisia kitaroita, jykeviä biittejä ja suurta tunnetta. Massiivisuus tuo hyvällä tavalla mieleen Duran Duranin kaltaiset tekijät sekä englantilaisen kitaramusiikin helmiä. Varmaankin perkussiivisoundien ansiosta myös Jesus and Mary Chain muistuttaa olemassaolostaan. Kaikesta päätellen tuotokseen on haettu syvempää fiilistä ja aitoa vapautumisen tunnetta, ja siinä Zen Soundcheck totisesti onnistuu.

Kuuden biisin ep valottaa useaa yhtyeen näkemystä hyvästä ja kunnianhimoisesta popkipaleesta. Äänekkäästä seesteiseen, hypnoottisesta uneliaaseen, melodisesta junnaavuuteen ja kauemmas. I Touch Myself on melko suora pastissi jostain äärimmäisen tutusta poprallista, joka jää kiusaamaan kielen kärjelle. Tarttumapinta on silti melkoinen. Paisutetumpaa osastoa edustavat liki instrumentaali fiilistely Feel Like Iggy Pop sekä So Far Gone, joista kumpainenkin sisältää ripauksen jotain maagista tunnetilaa.

Harvoin saa rehellisesti todeta, että musiikillisesti jykevimpien sävellysten parissa kokoonpano vaikuttaa olevan eniten omillaan. Kun kitaramattoja ja koskettimia ei säästele, uhkana on usein puuroutunut ja turvonnut biisinkuvotus. Tämän sudenkuopan Zen Soundcheck välttää. Robert on usein ylitulkinnan rajoilla vaappuva solisti, mutta suoriutuu urakastaan kunnialla. Mikäli keulahahmoa on uskominen, näissä biiseissä on kyse muustakin kuin musiikin soittamisesta. Henkinen harmonia ja maailmaa suuremmat ajatukset eivät tosin välity kuulijalle sen kummemmin. Onneksi maallinen aspekti on kunnossa, se riittänee.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-12-06
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.