Sinister Creation – Second

Raisiolainen Sinister Creation on tällä toisella demollaan astunut huiman harppauksen eteenpäin melodisen kuolometallin ruudukossa. Ensimmäinen varsinainen demo ilmestyi viime vuonna, joka sekin oli jo melko kelvollista tavaraa. Uutukainen Second pitää sisällään neljän kappaleen vaihtelevan shown, jossa osansa saavat perinteinen korina kuin huomattavassa määrin tekniset, ja ennen kaikkea melodiset sävellykset.

Avausraita Demigod liikuskelee vielä aavistuksen tuolla brutaaliuden rämeillä, joissa ei kauheasti kaunistelulle saatua puheenvuoroa. Tosin kaikesta huolimatta kitarat kuulostavat aivan erinomaisilta, vaikka ajoittain breakdownit päätään nostavat. Kitarointi on niin maukasta, että huomion kiinnittyminen kannutteluun ja bassoon jää ikään kuin automaattisesti taka-alalle. A. Kallio ja R. Ruohonen soittavat vimmaisella intensiteetillä mutta ajoittain myös astetta rauhallisemmin ja melodisemmin. Edellisestä rypistyksestä nostaa Mortal Grandeur melodia-astetta huomattavan paljon. Samalla tosin lisääntyy myös melankolia, sillä riffit tuovat mieleen erään edesmenneen oululaisen yhtyeen.

Reborn Fearin alku-riffi tuo tullessaan sellaisen tunteen, että mukana kepittelykierroksella olisi Kuula Utriainen. Ajoittain tempoa vaihdellaan hieman samaan tyyliin kuin Diablolla on tapana. Tämä ei kuitenkaan yhtään vähennä varsinaisen suorituksen arvoa, vaan on kelpo osoitus yhtyeen sävellystaidoista ja ennen kaikkea soittotaidoista. Demon nimikappale päättää koko hoidon ja saa kuulijan kernaasti janoamaan lisää materiaalia yhtyeen varsinaisilta pääsäveltäjiltä, joita ovat rumpali Merilahti ja kitaristi Kallio. Toivottavasti kynä pysyy terässä ja keikkoja tullaan näkemään runsain mitoin. Kun kyseessä on death metal, niin rujouden osuus on pysynyt kiitettävällä puolella, eikä melodisuus ei ole millään korostetulla tavalla itseisarvo, vaan osa niitä elementtejä, joilla hienoa musiikkia tehdään.

Demo ansaitsisi muuten täydet pisteet mutta laulu antaa korvaani melkoisen tillikan yhtyeen heikoimpana lenkkinä. Käytetään nyt tätä ilmaisua ainoastaan siinä tapauksessa, että itselleni kurlaaja T.R. edustaa sitä liittoa, jonka ulosannista ei ota oikeasti selvää. Ei siis sanallisesta annista tai siitä tavasta, jolla laulua haluttaisiin vetää. Välillä Thomas Lindberg -tyylinen kurlaus vaihtuu lähes käsittämättömäksi kirkumiseksi, jota oikeastaan voi kuulla Zaon tai Norma Jeanin levyillä. Onneksi tuo lokin ääntely ei ole jokainen hetki läsnä, vaan se on ajoittaista. Kun soiton sama linja saadaan jatkumaan ja laulu kuosiin, niin se on sitten siinä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-12-05
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.