Salem Kommando – In League With Satan

Salem Kommando on palannut, ja tällä kertaa uuden demonsa, In League With Satanin, kanssa. Yhtye oli itselleni uusi tuttavuus, joten turvauduin oman sivustomme aiempiin arvioihin, ja täytyy todeta, että edellisen demon arvion voisi kopioida suoraan tämän tekstin tilalle. Bändin musiikki on niin ihailtavalla asenteella ja angstilla tehtyä, ettei touhulle voi kuin nostaa peukut pystyyn. Biisit eivät ole huonoimmasta päästä, ja hetkittäin niistä löytyy jopa jotakin mystisen hypnoottista. Kaikesta huolimatta ei demo loista laadullaan, eikä tällaisella jäljellä valloiteta kovin monia sydämiä.

Salem Kommando kutsuu musiikkiaan anti-imperialistiseksi hardcoreksi. Itse heitän bändin kyllä ehkä sinne crust-koriin, mutta saa se anti-imperialistinen siellä mukana pysyä. Biisit vaihtelevat perinteisemmästä hc-punkista hitaampaan, doom-henkiseen crustiin. Nauhoitusjälki on sieltä huonoimmasta tai pikemminkin kamalimmasta päästä. Biisit kuulostavat autotallissa nauhoitetuilta, hetkittäin sekavalta puurolta, ja vokalistin työskentelyä on vaikea kuulla kaiken särinän ja kolinan läpi. Jostain syystä soundit eivät kuitenkaan, ainakaan minua, koko ajan häiritse, vaan ne jopa lisäävät musiikin tehoa.

Ensimmäinen raita, Corporatocracy, sijoittuu ehdottomaksi suosikiksi. Tässä biisissä on selvästi ideaa. Laahaava crust-ote, ahdistava tunnelma ja tarttuva bassokuvio toimivat yhdessä hienosti. Kyseistä biisistä löytyvät myös vähiten ärsyttävät vokalisoinnit. Risto Ei Penttilä hyppää yllättäen hc-punkin kimppuun, ja tämän raidan kohdalla huonot soundit todella haittaavat biisin kuuntelua. Biisi on perinteinen punk-junttaus, perussointukuvioilla, perusrakenteella ja peruslyriikoilla. Wrong Man pudottaa taas tempoa alaspäin, ja biisissä tukeudutaan doom-tunnelmointiin. Demon viimeinen raita, Save The World, on valitettavasti täysin turha raita. Jos kaikista kolmesta edellä mainitusta raidasta jäi jotain mielikuvaa, ei tämä viimeinen teos saa mitään jäämään päähän.

Salem Kommandon musiikki ole missään nimessä päätöntä ja turhaa takomista eri suuntiin. Biisit sisältävät itse asiassa muutamia todella toimivia kikkoja, kuten Corporatocracyssa. Vokalisointi ja soundit aiheuttavat sen sijaan harmaita hiuksia, ja molemmissa on reilusti parantamisen varaa, mikäli bändin tavoitteissa ovat korkeat pistesijat, mutta jostain syystä tohdin epäillä sitä. Asenne on kuitenkin kohdallaan, ja jo pelkästään sillä voi onnistua viihdyttämään kuuntelijoita, kuten minua. Erityismaininta vielä mainiosta levynkannesta sekä itse levyä peittävästä kuvasta.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-12-05
Arvostelija : Sini Hytönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.