Fourpointsix – Shelter

4.6, vai pitääkö se kirjoittaa Four.Six tai Four Point Six, no joka tapauksessa, tulee Seinäjoelta ja homma on niin isolla, että ihan ihmetyttää. Yhtyeen Shelter-niminen demo on neljäs levytys, joten kaikupohjaa on aiemmiltakin ajoilta olemassa. En tosin osaa kauheasti sano minkälaista mutta pakkohan sinne on kaivautua. Pakko siksi, että tämä demo on kaikessa toteutuksessaan lähes täydellinen. Laulu, sävellys ja soitto ovat erinomaisessa harmoniassa, eikä soundeissakaan ole havaittavissa napisemiseen oikeuttavia epäkohtia.

Suhteellisen nuorenoloiset vesselit ovat saaneet hommansa juoksemaan sellaista vauhtia metallin modernimmalla maailmanosastolla, että moni seuralainen varmasti hengästyy ennen kuin peli on päättynyt. Vaikutteita tähän ralliin en lähde sen enempää latelemaan, koska haluan, että jokainen ottaa kyseisestä asiasta itse selvää ja tekee omat johtopäätöksensä, ja ennen kaikkea antaa yhtyeelle sen ansaitsemaa kunniaa ja aikaa.

Kolmesta kappaleesta demon keskimmäinen on kaikessa ehdottomuudessaan se helmi. Melodiat ja rankkuus ovat loistavasti käsikkäin, tai pikemminkin sylikkäin. Home on kuin lämmin kutsu luukkuun, jota kodiksi tavataan kutsua. Sen harmoniat ovat ehdottomasti parasta antia mitä 4.6 materiaalillaan tarjoaa. Shelter on aavistuksen moniulotteisempi kuin Home, ja samalla oikeastaan haastavampi ja hieman hitaammin avautuva. Kaikkia suoria ei ole mutkiksi vedetty vaan ymmärrystä löytyy myös suoraviivaisuuden osalta. Kolmas raita Stone toimii eräänlaisena laukauksena armolliselle lopulle. Siinä rujoutta on nostettu, jotta kuulija ja demo saavat armollisen, sekä hyvin ansaitun lopun. Ei tosin ehkä ihan niin mieleen jäävä kappale kuin kaksi ensimmäistä. Yhtyeen kannattaa selkeästi pitäytyä huomattavasti melodisemmalla puolella, kuten vaikka “kotona”.

Jorma Muhonen ja Riku Metsä-Ketelä soittavat sellaisella intensiteetillä, jonka kuunteleminen saa suun avautumaan hieman samaan tapaan kuin mitä Big Brotherin Kaarlolla. Leuka ikään kuin loksahtaa auki ja jumittuu hämmästystä kuvaavaan asentoon joksikin aikaa. Jos on soitto kuosissa, niin samaa voi sanoa myös Rikun laulusta. Selkeätä ja miehekästä, ihan niin kuin pitääkin. Teemu Salo hoitaa koskettimia, jotka eivät tosin kauheasti joukosta erotu. Kenties seuraavalla demolla voisi kokeilla hieman potkua tuolle osastolle. Kaikesta valittamisesta huolimatta, siis jos niitä ei ollut tuossa tekstissä, niin se ei tarkoita sitä, etteikö niitä oikeasti olisi. Olin vaan niin mielissäni ja lumoutuneena, etten niitä huomannut.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2006-12-07
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.