Ichtus – Sota

Kyseisen kuopiolaisen kolmen biisin demon äärellä kokemani kriisi oli halkaista pääkoppani kahtia. Jouduin keskustelemaan seuraavasta itseni ja läheisteni kanssa toden teolla: onko musiikkia arvosteltava kokonaisuutena, jossa kaikki lopputulokseen johtavat aspektit on otettava huomioon klönttinä, vai voiko esimerkiksi itse musiikin irrottaa sanoitusten kanssa muodostamastaan meta-yhteydestä, ja toisin sanoen arvostella musiikki ja sanoitukset erikseen. Päädyin kuitenkin siihen, että bändi, kappale ja albumi muodostuu kuulijan mielessä kokonaisuudeksi, jossa ei ole erikseen arvosteltavia osa-alueita vaan yksi kokonaisuus. Bändi itse ottaa vastuun teoistaan, eikä kehota kuulijaa esimerkiksi kuuntelemaan tuotostaan ilman sanoituksia ymmärtääkseni kovinkaan usein.

Siispä.

Suomimetallia rynkyttävä Ichtus toimii musiikillisesti Timo Rautiasen tunnetuksi tekemällä linjalla. Tempot ovat hieman nopeampia varsinkin Kirja-kappaleessa, eikä suorasta kopioinnista näin ollen ole kyse. Soundit ovat mukavan karut ja koko tuotoksen yleisilme on laadukas. Demon lopettava Maranata on ilmi selvä radiosoittobiisi, jossa sovitus ja biisin rakenne tarttuvan kertosäkeen kanssa voisi aukaista bändille uusia uria laajemmaltikin Suomen maassa.

Näin tuskin kuitenkaan tulee tapahtumaan, koska ääritapaukset tuppaavat jäämään hyvin usein marginaaliin: sanoitusosasto on nimittäin lastattu sen verran painavalla kristillisellä asialla, että uskossaan heikompi alkaa ruoskimaan itseään moukarilla selkään välittömästi näitä lyriikoita kuullessaan. En varmasti ole ainoa joka mieltää satanismin hevimusiikissa hieman kieroutuneeksi mustan huumorin sävyttämäksi tarinoinniksi, enkä siis ota kyseisiä julistuksia kauhistuttavan vakavasti, mutta kyllä sen suunnan sanaleikit vetävät mielen mukavammaksi kuin tämä.

Jotenkin on huumori vain turhan kaukana kun stereoista kuuluu: ”silloin ylpeät itkuaan nielee kun kumartuu valitut viereen”. Tuota kuraa en ota musiikin enkä ilmaisjakelulehden muodossa omakseni nyt enkä tulevaisuudessa. Ja suvaitsemattomuus toimii kahteen suuntaan: jos te ette leiki meidän kanssa, ei mekään leikitä teidän kanssa.

Lopputulemana tämä messagen läpitunkevuus vesittää muuten oivaa esitystä niin paljon että minun kopioni tästä rieskasta ei lasertoistokoneeseen enää eksy. Ei vaikka palaisin helvetin ytimessä vanhan vihtahousun rosvopaistina.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-12-04
Arvostelija : Galzi Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.