Zen Café – Stop
Taidan tykätä tästä Zen Cafén uusimmasta näinkin pirusti siitä syystä, etten ole kuullut ainoatakaan kappaletta yhtyeen edelliseltä Laiska, tyhmä ja saamaton -levyltä enkä ole kuullut kokonaista Zen Café -levyä sitten Helvetisti järkeä -levyn. Tai siksi etten kuuntele radiota. Tämä yhtye taitaa olla joka paikassa ja se on tainnut tehdä tätä juttua aika lailla samansorttisesti jo jonkin aikaa. Tähän kyllästyy, olen lukenut. Tai sitten ei, sillä vaikka musiikissa ei faktoja ja paremmuusjärjestyksiä tunneta, niin silti voi sanoa Zen Cafén olevan aukottoman hyvä, sisältörikas ja täydellinen suomalainen populaarimusiikkiyhtye.
Stop on yhtyeen seitsemäs studioalbumi. Sen tekemistä seurattiin Suomen valtamedian nettisivuilla ja se meni listakärkeen. Levyn sanoitukset osataan jo ulkoa klubikiertueella tai ainakin viimeistään ensi kesän festareilla. Stop on helppo levy sisäistää, mutta se myös kestää. Riemastuttavinta Zen Caféssa ovat aina olleet Samuli Putron sanoitukset, joissa hän kerta toisensa jälkeen löytää sen sanaparin ja riimin, joka kuvaa eloa(mme) parhaiten.
Se ei yllätä ketään, että suurin osa Stopin kappaleista kertoo tarinoita rakkaudesta tai sen kaipuusta, menettämisestä ja munaamisesta. Kauniimmin ja kaihoisimmin tunnelmoidaan Ensisuudelmassa, jossa tunne ilmaistaan katulampun alla, grillille jonottamisen jälkeen. Nimikappaleen kertosäe kieltäytyy rakastumasta, koska se tietää automaattista surua.
Stop ei ole niin synkkä levy kuin miltä se ensin vaikuttaa. Reggae-alkuinen Metallinen sheriffintähti suorastaan ärsyttää aluksi kepeydellään, kunnes se löytää paikkansa kokonaisuudessa. Toteutuksiltaan Tervetuloa ja Älä mee osoittavat, että tätä ei ole pureskeltu valmiiksi. Alakuloisuutta alleviivataan selkeimmin Ja mulle nauraa variksetkin -biisissä, jonka “nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä” -rivistä on paha pistää paremmaksi. Ylilyönnit kunniaan, minun puolesta Zen Café voisi tehdä vaikka Katatonian 1999-2001 -tuotannon hengessä teemalevyn, jossa kaikki menisi suhteettomasti päin helvettiä.
Stop on varsin vähäeleinen, mutta suuritunteinen kokonaisuus. Se ei yllätä ketään, mutta jos sitä ei pidä pettymyksenä, niin ei se myöskään petä ketään.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-10-12
Arvostelija : Teemu Lampinen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.