Virgin Steele – Visions Of Eden

Muutaman vuoden henkeäsalpaava odottelu oli ohi 8.9. kun yhdysvaltalainen Virgin Steele vihdoinkin julkaisi uuden albuminsa. Visions Of Edenin aihe on jälleen kerran revitty muutamasta uskonnosta, joita on sopivasti sekoitettu ja rytätty yhteen. Albumilla sulavasti keskenään seikkailevat Jumala, Lilith (Aatamin ensimmäinen vaimo), Aatami, Samael sekä muutama ei niin mukava enkeli. Suuret persoonat kolisevat yhteen ja ongelmat Paratiisissa voi alkaa.

Virgin Steelen uusin albumi on hivenen erilainen musiikillisesti ja soundillisesti. Musiikillisesti siten, että vaikkakin albumilla on selkeitä yhtymäkohtia sekä Invictukseen että House Of Atreus -saagaan, on sulkakynän ylimmäinen pitelijä, David DeFeis, onnistunut luomaan albumille hivenen progemaista vaikutetta juuri sopivan määrän. Biisien pituudet ei taasen juurikaan poikkea edellisten albumien biisien pituuksista: ne kun pyörivät siinä kuuden ja puolen ja vähän vajaan kymmenen minuutin korvilla. Välillä sitä jää ihmettelemään että eikö David osaa enää tehdä normaalimittaista biisiä? Tosin jos puheenmäärä korreloituu biisin pituuteen niin sitten en ihmettele yhtään. Pitkistä biiseistä huolimatta albumi on hyvin kasattu ja mikään viisuista ei ole pitkäveteinen eikä lässähdä kesken kaiken.

Davidin ääni ei ole mennyt ainakaan huonompaan suuntaan hiljaiselon aikana. Vieläkin jaksan ihmetellä että kuinka helvetissä siitä pienestä miehestä voi lähteä niin paljon meteliä? David osaa käyttää ääntään myös teatterimaisesti, eli siis eläytymiskyky herralla on huippuluokkaa. Äänialakin on laaja. Tuttuun tapaan David laulaa albumille myös kaikki taustat sekä soittaa pianoa/synaa. Ja tällä albumilla myös muutaman kitarasoolon. Se taasen ei tee kitaristi Edward Pusinosta sen huonompaa. “Eetu” edelleen on yksi taitavimmista kepittäjistä. Myös Josh Block (basso) hoitaa tonttinsa mallikkaasti kuten aina.

Suurinta känätystä taas jälleen kerran on herättänyt bändin rumpali Frank Gilchirest. Visions Of Edenin rummut kun vedettiin sähkösetillä, että päästään turhasta trikkauksesta eroon. Johan siitä sitten taas muutama Juudas innostui, että eihän se Frank niitä soita, vaan koneella ne on tehty. Kokemuksesta voin sanoa, että Frank todelakin on “kone.” Ja kuten David totesi, Frank on yksi tämän genren parhaimmista rumpaleista tällä hetkellä.

Visions Of Edenin soundimaailma on suhteellisen vanhanaikainen. Mielestäni se ei kuitenkaan menoa haittaa. Eihän sitä kaikkea nykypäivänä julkaistavaa tavaraa tarvitse mihinkään Karmila – Nordström -muottiin tunkea. Vaikkakaan tällä Virgin Steelen albumilla ei välttämättä saa kajareita räjähtämään ja naapurin mummua kuuroksi, se ei todellakaan pilaa albumia, päinvastoin. On virkistävää kuunnella levyä joka ei soundipolitiikan puolesta kuulosta ihan tasan tarkkaan samalta kuin kaikki muukin mikä on julkaistu viimeisen kuuden vuoden aikana.

Parhaimmiksi biiseiksi nousee avausraita Immortal I Stand (The Birth of Adam) ja nimikkoraita Visions Of Eden. Kirkkaimman pystin kuitenkin vie yksi albumin kolmesta balladieista, Angel of Death. Kokonaisuudessaan Visions Of Eden ei ehkä ole ihan sitä mitä tässä odoteltiin, mutta taattua laatutavaraa kuitenkin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-09-21
Arvostelija : Sarita DeFeis

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.