Illnath – Second Skin Of Harlequin

Kyllä ne tanskalaisetkin osaavat tehdä musiikkia, jos oikein kovasti siihen uskoo. Illnath ei vain tähän osaavien ryhmään kuulu. Ei ainakaan uuden albuminsa avulla. Melodisen black metalin ihmeitä hyväkseen käyttävä ja sinfonisilla otteilla huitova bändi sotkee musiikkiinsa mukaan ripauksen power metalia ja ehkä jopa hyppysellisen folk-henkeä. Eli soppaahan löytyy.

Tämän albumin kohdalla pisteiden antaminen oli harvinaisen hankalaa. Mielipiteet heilahtelivat yhden raidan aikana laidasta laitaan. Jos biisi ehti saavuttaa hyvän tai jopa erinomaisen tason, rysähti se jo seuraavassa käänteessä kehnon tai kuran kastiin. And There Was Light pistää hommat rullaamaan melkein lupaavalla otteella. Rento ja laahaava bläkkisveivaus ehditään kuitenkin pilata raivostuttavilla ja hirveän kuuloisilla syntikoilla. Miksi, kysyn. Miksi kukaan tunkee mitään noin hirveän kuuloista musiikkiinsa, ja antaa sille vielä soolotilaa? Syntikoiden ohella raitojen seasta löytyy myös tervettä voimapullistelua. Kitarat iskevät ilmoille kukkohenkistä sankaritavaraa, ja mieleen nousevat muinaiset nummet, sodat, sankarit ja sotasankarit. Varsinkin She the Plague sisältää jo niin railakasta power-otetta, etteivät taistelussa pölyyntyneet sotaherrat tahdo pysyä kyydissä. Feathers Shall Fall esittelee bändin synkempää puolta, ja tekee sen tällä kertaa ihan tyylillä.

Second Skin of Harlequin ei kaikesta tavarastaan huolimatta jaksa vakuuttaa. Kyllähän bändin todistelut vakavasti otettavasta black metalista kärsivät, jos albumin kuuntelu aiheuttaa tahatonta, koomisuudesta johtuvaa hymyilyä.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-10-28
Arvostelija : Sini Hytönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.