Panzerchrist – Battalion Beast

Metallisessa kuoressa esittäytyvä pelastaja läväyttää naamalle uudella levyllään 40 minuuttia varsin epätoivoista maailmankatsomusta. Sotien riepottama lyriikka-aiheisto nivoutuu railakkaasti leikkelevään deathmetallimutaatioon ammattimaisella varmuudella. Vauhdikkuus on tällä telaketjuhirviöllä osa voiteluöljyn DNA:ta mutta huolimatta tempovaihtelujen vähyydestä, riepottaa Battalion Beast kuuntelijaansa vaivattomin ottein. Satunnaiset black-riffit antavat osaltaan kokonaisuudelle ylimääräisen ripauksen sielukasta painostavuutta, mustanpuhuvasti pauhaavista kirkonkelloista ja harkitusti käytetyistä syntikkamatoista puhumattakaan.

Sota-aiheet sopivat kuolopärskyttelyyn itsestään selvällä varmuudella, mutta harvinaisen pienimuotoisena on pysynyt tunnetuimpien sotasäveltäjien joukko. Verrattuna aseveljiinsä kuten Bolt Throweriin, edustaa Panzerchrist astetta korkeaoktaanisempaa ja tietyllä tavalla modernimman oloista metalli-ilmaisua, vaikka bändin riffittely kuittaileekin selvästi vanhan koulun opeista ammennetuin keinoin. Bändi nivoo yhteen niin Floridan historiallista kieroilua ja dissonanssia kuin Pohjoismaiden tummaa melodiantajuakin. Soittajien tekniset suoritukset vaikuttavat jämäkällä harkitsevuudellaan erityisesti rytmipatteriston puolella ja melko harvalukuiset kitarasoolot nousevat uhkaavasti lentoon muun mättämisen yläpuolelle ja lisäävät sinne tänne taistelukentän jylinään muutamia vahvasti painotettuja melodiakulkuja. Battalion Beast on ennen kaikkea yhtenäinen pelkotemaattinen taistelupäiväkirja, josta voi olla vaikea irrottaa yksittäisiä biisejä. Hienoisen tasapäisyytensä se korvaa istuttamalla kuulijan koko kestonsa ajaksi tiukasti tykkitornin vartijaksi, seuraamaan säälimätöntä tuhon aaltoa eturivin paikalta.

Nyttemmin jo metallituottajanakin tunnetun Jacob Bredahlin (Hatespheren laulaja) ja herra Ziggyn avulla väännetty soundimaailma on ilahduttavan karski ja synkkäsävyinen. Rummut kuulostavat hienoisesti konemaisilta mutta kokonaiskuvaa tarkastellessa tämä vain korostaa Panzerchristin sieluttoman soutamisen ehdottomuutta. Vokaalisuoritukset jäävät hieman harmittavasti taka-alalle mutaisen soundinsa takia, eivätkä muutenkaan tarjoa enempää kuin perussuorituksen, joskin mörähtelyn ja rääkynän yhdistelmä on todistetusti tehokas. Battalion Beast jättää hieman parantamisen varaa ensi kertaa ajatellen, mutta kyllä näilläkin jyrinöillä kelpaa taistelutantereelle tunkea.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-10-12
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.