Slaptones – Simplify

“Släppärit” muodostuu eriskummallisesta perheestä, ruotsalaisisukista ja hänen kolmesta parikymppisestä tyttärestään. Yhtye soittaa vanhoja 1950- ja 60-lukujen hittibiisejä, tehden välillä blues-kappaleista enemmänkin rockabilly-tunnelmointeja kuin sovittaen biisit tutulla kaavalla.

Jotkut sovitukset ovat onnistuneet ihan kivasti. Vanha Pirates-hitti Please Don´t Touch avaa levyn lupaavasti. Lopulta Slaptones pettää kuitenkin innostuneen kuulijan: mikään ei oikeastaan yllätä tai sytytä enää avausraidan jälkeen. My Baby Left Me on ehkä ainoa mikä herättää huomiota myöhemmin. Johtuikohan tuokin vain kappaleesta yleensä?

Samanlaisia bändejä piisaa kaikkialla nykyään ja olen kuullut Suomen pikkupaikkakunnillakin yhtä hyviä roots-bändejä. Muutamat kivat banjorillutukset eivät levyä juuri pelasta. Vanhan Muddy Watersin hitinkin olisi voinut jättää lopulta levyttämättä. Hyi hyi, Jan-Åke!

Isäukon lisäksi Greta, Stella ja Sunniva koettavat laulaa vanhaan “Southern styleen” useammissa kappaleissa, eikä se mielestäni kuulosta kuin koomiselta pelleilyltä ruotsalaisaksentilla. Sen sijaan läskibasso toimii kautta levyn tullen vahvasti esille useissa kappaleissa. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Slaptonesin paikka taitaa olla esiintymislavoilla eikä levyttämässä studioissa. Jos kymmenen sovitusta jättää karvaan maun, muuta ei voi sanoa.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2003-04-15
Arvostelija : Mikko Hyvärinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.