Snakeskin – Canta´Tronic

Tunnustan olevani ebm:n ystävä. Voisin pyörittää suosikkejani soittimessa tuntikausia, uudelleen ja uudelleen. Koneella kasattu, teollisen katkuinen ja kenties goottisävytteinen ebm-kipale sopii niin aamupalalle, lounaalle kuin illallisellekin. Parhaimmillaan ebm turruttaa pään sopivan pehmoiseksi tai pistää puntteihin ja lahkeisiin vipinää, tarpeiden ja olosuhteiden paineiden mukaan. Snakeskin ei onnistu kummassakaan.

Snakeskinin puolustukseksi todettakoon, että pahojen, ja ilmeisesti dementoituneiden, arvostelijoiden varalta on biisien päälle lätkäisty masentava koneääni, joka ilmoittaa minulle, mitä olen kuuntelemassa. Turvatoimet ovat ymmärrettävät, mutta muistan vielä minuutin päästä, mitä olen soittimeeni työntänyt. Eikö se biisi ole jo pilattu sillä yhdelläkin huomautuksella? Musiikista ei voi täysin nauttia, eikä levyn vapaaehtoinen kuuntelu tahdo onnistua. Tästä ei voi tietenkään artistia syyttää, muttei näin ärsyttävää kauneusvirhettä voi sivuuttaakaan.

Tilo Wolff, joka on tullut yleisölle paremmin tutuksi työskentelystään goottibändi Lacrimosan parissa, vastaa Snakeskinin musiikista. Melko riisuttu ja karu äänimaailma jää useiden raitojen kohdalla liian valjuksi ja jopa amatöörimäisen kuuloiseksi. Pelkistetty ja raaka ebm on asia erikseen, mutta Wolffin käsiala on paikoittain vain yksinkertaisesti kammottavaa. Muutamat raidat, kuten Mortal Life, ovat saaneet enemmän lihaa luidensa ympärille, ja säröisen paksu bassojyske pääsee oikeuksiinsa. Vokaaliosuuksista vastaa pääosin oopperalaulaja Kerstin Doelle. Kun turhanpäiväiseen ebm-viritelmään kiinnitetään vielä sopraanon ääni, roikkuu lopputulos jossakin koomisen rajamailla. Yhdistelmä ei vain toimi, ainakaan minulle.

Kaiken kamaluuden keskeltä löytyy kuitenkin hetkiä, jolloin Wolff kuulostaisi olevan matkalla kohti oikeaa suuntaa. Varsinkin The Eternal sisältää toimivia kikkoja, ja vokaaleihinkin on tälle raidalle valittu Wolffin oma pirullinen ääni. Kyseistä biisiä jääkin yllättäen mielellään kuuntelemaan, ihan vapaaehtoisesti. Samoin viimeinen raita, Etternan uudelleenmiksattu versio, sai nostettua tunnelmaa muutaman sentin verran pohjamudista.

Näin lopuksi on kuitenkin myönnettävä, ettei Canta ‘Tronic eksy enää uudelleen soittimeeni, ei ehjänä eikä pilattuna versiona. Levyn kuuntelusta jäi niin ärsyyntynyt olo, että tekisi mieli pistää vahinko kiertämään, ihan vain omaksi iloksi, ja työntää koko lätty pahaa aavistamattoman naapurin postiluukusta sisään.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2006-10-20
Arvostelija : Sini Hytönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.