Haunted, The – The Dead Eye

Viimeisimmällä levyllään vanhan laulajansa loistokkaasti takaisin tervetulleeksi toivottaneen The Hauntedin uutta levyä on varmasti moni odottanut kieli pitkällä. Monia on myöskin varmasti arveluttanut miekkosten lausunnot uudesta, muuttuneesta yhtyeestä, jotka ovat varmasti saaneet skeptisimmät pureksimaan kynnenauhojaan hermostuneesti. Onko The Haunted menettänyt otteensa? Ollaanko uutukaisella menty trendien mukana metsään? Onko vanha raivo tallella vai ovatko miekkoset pappautuneet ja tehneet iltapuhteella kuunneltavan tunnelmointilevyn?

Vastaus on sekä että.

Uusi levy on hämmentävä kokemus vanhaa ja uutta. Kovaa ja pehmeää. Tuntuu kuin yhtyeellä olisi ollut hirvittävä into mahduttaa musiikkiinsa niin paljon eri tyylejä kuin mahdollista. Yhdellä tavalla levyä voisi luonnehtia The Hauntedin Dirtiksi. Rohkea heitto, mutta puolustanee paikkaansa kaikkien levyä kuulleiden korvissa. Pääpointti moiseen luonnehdintaan on kliinit vokaalit, jotka ovat platalla erittäin suuressa osassa säröistä vapautuneiden kitaranäppäilyiden kanssa ja osin hyvin grungemainen ote hitaampiin, tunnelmoivampiin kohtiin. Toki ryminääkin löytyy, kuten levyn varsinaisesti aloittavassa The Floodsissa, joka on sitä ehtaa, wanhaa Hauntedia mahtavine riffeineen äärivihaisen Peterin siivittämänä. Itseasiassa vasta seitsemäntenä eetteriin putkahtava The Fallout saa havahtumaan kevyempään linjaan ja sen jälkeen levyä alkaa kuuntelemaan eri korvin. The Medusa jatkaa bändille epätyypillistä linjaa kuulostamalla välillä Strapping Young Ladilta, varsinkin vokaaleidensa osalta, mutta pienellä totuttelulla, riffien tukemana, saa tämäkin kipale itsestään esiin uusia, miellyttäviä piirteitä.

Soitosta, vokalisoinnista tai saundeista on varmaan turha mainita muuta kuin, että ne ovat kautta linjan helvetin kovaa tavaraa. Peter osoittaa levyllä osaavansa myös laulaa melko hyvin, vaikka muutamissa kohdissa kuuleekin miehen soinnuttaneensa ulosantiaan melko huutopainotteisesti.

Ryhmänä The Haunted ei juurikaan onnistu pettämään, mutta uutukaisellaan retkue on luonut varmasti monille liian monimutkaisen paketin. Useat tulevat olemaan raivoissaan uudesta, ”kevyemmästä” linjasta ja on myönnettävä, että välillä homma kuulostaa hiukan kornilta, joka on melko uskomatonta tästä yhtyeestä puhuttaessa. Paikka paikoin tuntuu myös, että kikkailuja on liikaa ja jatkuvat rytmitysten muutokset syövät biiseiltä jyräävyyttä ja potkua. Kaiken kaikkiaan kyseessä on kuitenkin erittäin viimeistelty paketti, joka muutamista lipsahduksista ja hiukan turhan pitkästä kestosta huolimatta on ehdottomasti kuuntelun arvoinen kaikille hevin ja melodisen, rankan fiilistelyn ystäville, joskaan ei onnistu yhtyeen parhainta tuotantoa missään nimessä haastamaan.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-10-20
Arvostelija : Olli Ripatti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.