Papa Roach – The Paramount Sessions

Papa Roach, tuo Iron Maidenin Infinite Dreams -kappaleesta varastetulla riffillä maailman tietoisuuteen noussut bändi. 2001 ilmestyneen Infest-levyn jälkeen bändi droppasi räppäämisen lähes kokonaan ja siirtyi laulamiseen, yrittäen samalla karistaa ensimmäisinä yhtyeinä tuon numetal-leiman bändin niskasta. Debyytin ja uusimman välissä ilmestyneet Lovehatetragedy ja Getting Away with Murder eivät päässeet montaa kertaa allekirjoittaneen soittolistalle, joten uusimmalle levylle on kertynyt hieman kuriositeettiarvoa miten paljon se on kehittynyt Infestistä.

Kokonaisuutena levy on kyllä tasainen ja hyvin tuotettu, mutta ei siitä paljon käteen jää. Ykkös-, vitos-, seiska- ja bonusraidan lisäksi ei oikeastaan jää kappaleista mitään päähän. Pois lukien se, että Crash-kappaleesta tuli mieleen legendaarisessa Futurecrew’ssä vaikuttaneen Skavenin Unreal Tournamentin tunnuskappaleeksi tehty Razorback. Mutta tämäkin kesti sen 11 sekuntia, jonka jälkeen ei kappaleesta muuta mielikuvaa jäänytkään.

Noista neljästä (ja ehkä vielä kakkosbiisistä) kappaleesta olisi saanut hyvän EP:n, joka olisi ollut varmasti toimivampi kokonaisuus. Time Is Running Out olisi keväällä tai kesällä saanut varmasti paremmat pojot meikäläiseltä, mutta julkaisivat huonoon aikaan levyn, sillä levy on turhan kesäinen kohta alkaville pakkassäille. Ehkä ne ajatteli sitten venata puoli vuotta ja julkaista sinkun sitten keväällä? Ken tietää, Barbie ei. Annan levylle bonuspisteen siitä, että Forever kuulostaa rauhallisessa osuudessa hieman Depeche Modelta.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-10-20
Arvostelija : Anssi Tenhunen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.