Hammerfall – Threshold

Teräsbetoni on todennut joskus, että metallitotuus vaatii ylväitä julistajia ympäri maailmaa saadakseen riittävästi jalansijaa. Samat sanat sopisivat mitä parhaiten myös Ruotsin Teräsbetonin, Hammerfallin, suuhun, sillä bändin seitsemännellä pitkäsoitolla Threshold liikutaan jälleen kerran äärimmäisen perinteisillä linjoilla metallin kunniaa puolustettaessa. Manowarilta ja Priestiltä napatut metallin perusarvot ovat Hammerfallille tuttuun tapaan kunniassa, eikä power metalin kunnioittamasta positiivisen hengen luomisestakaan ole luovuttu. Vaikka tämä kaikki on kuultu jo tuhanteen ja yhteen kertaan, Threshold iskeytyy vastustamattoman tehokkaasti tajuntaan ja on yksi genren parhaita edustajia tänä vuonna.

Levyn käynnistää yllättävän tummasävyinen Threshold, joka paljastuu kuitenkin lopulta tutun kertosäevetoiseksi Hammerfall-palaksi. Kitarat jylläävät komean metallista riffiä ja sooloakin piisaa: kaikki on siis kunnossa. Kakkosraita The Fire Burns Forever menee puolestaan kliseisine hokemineen pahasti överiksi, ja vain kolmeminuuttisena se tuntuu jotenkin keskeneräiseltä. Paras mahdollinen ei ole myöskään hitaammin jyräävä Rebel Inside, jossa soturit ja kapinahenki ovat jälleen kerran pääosissa ja Joacim Kansin ääni raastaa paikoin korvia. Onneksi power metal -pohjainen Natural High vie nopeudellaan ja melodioillaan tunnelman taas oikeaan suuntaan.

Tämän jälkeen on luvassa vielä kaksi levyn heikohkoon kastiin laskettavaa biisiä. Dark Wings, Dark Words on kyllä mahtipontinen mutta turhan julistuksellinen hieman Narnian tyyliin, ja Howlin’ with the ’Pac taas on kaikin puolin keskinkertainen. Kiekon loppupää on kuitenkin onneksi silkkaa true metalin voittokulkua: Shadow Empire vakuuttaa tiukalla otteellaan ja monipuolisilla lauluosuuksillaan, Carved in Stonen parasta antia on vaihteleva tunnelma, instrumentaalipläjäys Reign of the Hammer sisältää tarpeeksi sankarillisia kuvioita ja päätösraidat Genocide ja Titan tuovat sekä kitaroiltaan että tunnelmiltaan hienosti mieleen Manowarin taisteluviisut.

Hammerfall edustaa epäilemättä kliseisyydessään lähes kaikkea, mihin (voima)metallin vihaajat voivat nälvimismielessä tarttua: äänialan äärirajoilla kulkevaa (ja sen ylikin menevää) kiekulaulua, lapsellista uhoamista, ”kikkelipitoista” kitarointia ja miehisen kunnian puolustamista voimakeinoin. Mutta kun tämän kaiken tekee yhtä taidokkaasti ja yhtä vähät metallipoliisien vinoiluista välittäen kuin Hammerfall, ei lopputulosta voi kuin arvostaa. Threshold ei ehkä yllä genrensä klassikkoalbumien joukkoon, mutta tärkeintä on, että levyltä löytyy taas muutama potentiaalinen biisi Hammerfallin keikkasettiin, joka haki vertaistaan jo ennen tätä kiekkoa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-10-24
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.