Risto – Aurinko Aurinko Plaa Plaa Plaa

Tamperelainen Risto tuottaa piristystä toisiaan kopioivien orkesterien harmauteen. Toisella pitkäsoitollaan tämä mielenkiintoinen nelikko on saanut puhallettua sävellyksiinsä monipuolista voimaa. Risto on laulaja-kosketinsoittaja Risto Ylihärsilän alterego, joka räävittömällä ja tylyllä tavalla tarkastelee maailmaa. Sanoitusten puolella mennään aina juuri sopivasti yli hyvän maun rajojen. Riston musiikissa sanoitukset ovatkin ratkaisevassa roolissa, mutta toisella levyllään Risto onnistuu olemaan kiinnostavampi myös musiikillisesti. Skaala on laaja liikkuen täydestä garagerokista, funkiin ja näennäisen rauhallisiin pianoballadeihin.

Avausraita Rakkauden rock rokkaa rouheasti surisevien koskettimien kera. Sanoitukset lähtevät Ristolle ominaisella höpsöllä, mutta rivolla rakkaudentunnustuksella. Nätin pianoballadi Auringon prinsessan jälkeen Minä olen nähnyt jumalan kasvot surraa elektronisella pörinällä kuin Leo Bugariloves aikanaan. Nelosraita Discopallo pistääkin sitten lanteet vatkaamaan. Hienosti rakennettu limainen funk pitää sisällään sopivalla tavalla camp-aineksia. Sanoituksellinen nostatus ja Riston vokalisointikin on tässä kipaleessa täysin kohdallaan. Rokkiyökerhojen tanssilattiahitti!

Pikkuoravat taas kertoo kauniiseen melodiaan peiteltynä pamipökkyräisen miehen näyistä. Kahden markan urkupelisoundilla lähtevä Rakkaus on niin kieli poskessa väännettyä ahistusta. Vai mitä voitte ajatella riimistä: ”Rakkaus pakenee, pimeys sakenee”. Muuten biisi on kuin mielisairasta Leevi and the Leavingsiä. Muistatko, kun tanssittiin on Discopallon ohella levyn parasta antia. Biisi on rauhallinen ja kauniisti haaveileva oikeasti miellyttäviä visioita aiheutta viisu.

Lamppu ja lamppu taas lähtee räyhäkkäästi kuin kitaran perseeseen saanut Aavikko-yhtye. Mukavasti koskettimilla tuettu rokkiätäkki rullaa mainiosti, mutta sanoituspuolella kappale on levyn heikonta antia. 50-lukuhenkisessä balladissa Pupu Tupuna vedetään shubbi-duu-taustoineen homma niin överiksi, ettei naurultaan meinaa penkillä pysyä. Hauskasti rakennettu kokonaisuus. Levyn päättävä Rukous on ahdistuneen Riston huuruinen huuto taivaalle.

Risto on onnistunut siinä, missä debyyttilevy jäi hieman ontuvaksi. Tällä levyllä myös sävellykset ovat kiinnostavia. Sanoitukset olivat sitä jo aiemminkin, eikä taso ole niiden kohdalla ainakaan pudonnut. Myös soundimaailma on onnistuttu rakentamaan mielenkiintoiseksi ja mukavan vaihtelevaksi kuitenkaan kokonaisuutta järkyttämättä.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2006-09-22
Arvostelija : Sami Sankilampi

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.