My Dying Bride – A Line Of Deathless Kings

Minä olin jo ehtinyt menettää mielenkiintoni tämän Englannin doom-ylpeyden tekemisiin, kunnes Songs of Darkness, Words of Light näki päivänvalon vuonna 2004. Vastoin aiempia käsityksiäni bändi todisti näyttävästi, että se hallitsee yhä suvereenisti eeppisten ja pakahduttavan synkeiden valitusvirsien tekemisen. Levy pyöri meikäläisen levysoittimessa niinkin paljon, että äänestin sen joistain heikkouksistaan huolimatta yhdeksi vuoden levyistä. En vieläkään ymmärrä, että miksi levy ei saanut osakseen enempää huomiota – nostattihan Swallow The Sun samoihin aikoihin ennennäkemätöntä kiinnostusta doommetallia kohtaan. No, minä ainakin jäin innostuneesti odottamaan yhtyeen seuraavaa hengentuotosta.

Ensivaikutelma uudesta A Line of Deathless Kings -levystä oli kuitenkin pieni pettymys. Sen avausraita To Remain Tombless ei kolahtanut läheskään samassa mittakaavassa kuin edellisen levyn majesteetillinen The Wreckage of My Flesh, eikä ensikuulemalta albumista jäänyt mieleen kuin muutama laadukas riffi sieltä sun täältä. Biisit kuulostivat liiankin perus-MDB:ltä ja uudet kokeilut, kuten muutamat duurisävytteiset laulumelodiat ja The Blood, The Wine, The Roses -biisin päättävä nopea humppakomppi, eivät puolestaan istuneet kokonaisuuteen. Hitti vai huti -mittari uhkasi jäädä saman tien pakkasen puolelle.

Onneksi A Line of Deathless Kings kuuluu niihin levyihin, joiden hienouden sisäistää vasta ajan kanssa. Enemmän kuuntelun myötä se osoittautui erittäin ehjäksi kokonaisuudeksi, jonka huonoimmaksi puoleksi voi laskea selkeiden huippukohtien puuttumisen. Pitkät ja raskaat biisit herkistävät hieman samalla tavalla kuin jos katselisi kaukaisuuteen loittonevia muuttolintuja harmaata syystaivasta vasten. Mitään mullistavaa levy ei tuo MDB-jatkumoon, vaan se on ennemminkin kuin vuosikymmenien kokemuksella varustetun timpurin rakentama talo: vankka, varma ja tasaisen laadukas.

Voin siis hyvillä mielin nostaa molemmat peukalot pystyyn ja suositella albumia paitsi kaikille My Dying Briden vanhastaan tunteville, myös niille, jotka ovat vasta viime vuosina tutustuneet genreen. Ja ne, jotka itseni lailla repeilivät Words of Darknessilla Aaron Stainthorpen surkuhupaisille örinöille, ilahtunevat siitä tiedosta, että uudella levyllä niitä ei liiemmin kuulla.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-09-19
Arvostelija : Saku Schildt

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.