Stonegard – From Dusk Till Doom

Debyyttialbuminsa v. 2005 julkaissut Stonegard on ehtinyt jo toisen albuminsa julkaisuun asti. Arrows-nimeä kantava esikoinen sai myönteisen vastaanoton, ja norjalaisille metallimiehille luvattiin makoisaa tulevaisuutta, mikäli jatkaisivat valittua linjaa, ja samalla linjalla on pysytelty. From Dusk Till Doom -albumi pitää kurssin tiukasti kiinni mielenkiintoisesta metallin ja rockin sekoituksesta. Esikoisen tapaan soundit ovat kokeneen Danne Bergstrandin vastuulla.

Stonegardin musiikissa yhdistyvät niin monet eri tyylit ja keinot, etteivät sormet välttämättä riitä niitä laskemaan. Kiinnostavinta on ehkä bändin kyky yhdistellä progressiivista ja toisaalta raa’an suoralinjaista musiikkia. Saatekirjeen viittaukset Toolin kaltaisiin proge-ekspertteihin eivät ole kaukaa haettuja. Stonegard hallitsee kehittelyn taidot, niin biisien sisällä kuin niiden välilläkin. Varsinkin albumin ensimmäinen puolisko tuntuu välillä yhdeltä ja samalta biisiltä, joka onnistuttu pilkkomaan pienempiin ja helpommin pureskeltaviin paloihin. Tunnelma säilyy yllä siitä huolimatta, että välistä löytyy nopeampaa ja thrashimpää materiaalia. Edes tarttuvia melodioita ei tässä moniulotteisessa paketissa ole unohdettu. Miinusta keräävät valitettavasti muutamat biisit, jotka eivät ole yltäneet aivan loistosuorituksen tasolle, mutta onneksi ja helpotukseksi korkeimman riman tavoittelussa ei olla epäonnistuttu liian räikeästi. Heikoimmatkin biisit ovat nimittäin hyviä.

Avausraita From Dusk Till Doom iskee käyntiin nopealla poljennalla, ja jos veikkaukset albumin tulevasta materiaalista olisi tehtävä pelkästään tämän biisin pohjalta, voisi albumin kuvitella sisältävän hengästyttävän nopeita kitarariffejä ja rumpujen vauhdikasta taontaa hardcore-huudolla höystettynä. Vaan näinpä eivät asiat aivan ole. Crooked Feathers -biisin kertosäkeen toimiva melodia muistuttaa nopeasti albumin muustakin annista. Kyseinen biisi on myös mainio esimerkki bändin kyvyistä yhdistellä eri tyylejä, ja samalla linjalla jatkaa Helios, Cursed, jossa puhtaat vokaaliosuudet ja huudot sekä melodisemmat ja sahaavammat kitarariffit sulautuvat toimivaksi kokonaisuudeksi. Biisi on yksinkertaisesti loistava. Albumin päättävä Locust tavallaan vetää kaiken aiemmin kuullun yhteen. Rennomman ja rockimman asenteen omaava biisi jättää jälkeensä tyytyväisen kuuntelijan, ja albumin kuuntelun jälkeen on vain todettava, että Stonegard teki sen taas.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-09-15
Arvostelija : Sini Hytönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.