Vio-lence – Blood & Dirt

Olin luokitellut Vio-lencen aikaisemmin b-luokan thrashmetal-bändiksi, enkä sen kummemmin ikinä tutustunut yhtyeeseen, johtuen ehkä bändin harmittavan aikaisin loppuneesta, epäonnen täyteisestä urasta. Nyt käsiteltävänä oleva DVD muutti suhtautumiseni, perinpohjaisen totaalisesti. Harvoin törmää näin kattavaan pakettiin, jossa yhdistyvät leppoisa mutta tarkkaan rakennettu bändidokumentti ja useampi kappale hyvälaatuisia(kin) keikkataltiointeja. Mikä hienointa, bändin biisikatalogi levähti syliini täysipainoisena, ennen kuin ehdin ennakkoluulokilpenäni nostaa.

Aluksi täytyy antaa kunnia sille kelle kunnia kuuluu. Tästä DVD:stä ei kukaan varmaan olisi uskaltanut edes uneksia ilman Vio-Lencen innokasta fania Jerry Allenia ja hänen vaimoaan ja ystäviään. Tuotos on laitettu kasaan pääosin talkoovoimin ja jälki on kiitettävää, muutamista kököistä animoinneista ja muista rahan puutteesta kielivistä gägeistä huolimatta. Blood & Dirtin eteen on tehty hartiavoimin töitä, jo haastattelujen lukumäärän perusteella. Ja toteuttamistavan huomioon ottaen ei ole mikään ihme, että kokonaisuudesta pystyy näin selvästi aistimaan bändin keikkahien, adrenaliinin, lämpimät/leimuavat ihmissuhteet ja kiihkon koko thrashmetalia itseään kohtaan. Se, onko kenenkään muun metalliorkesterin vokalistin äänenkäyttö jakanut niin voimakkaasti mielipiteitä kuin Sean Killianin rähjääminen, voi olla kiistelty aihe mutta piru vie, mies on pelottavan sekopäinen lavalla, ts. täydellinen johtohahmo thrash-bändille. Myös bändin sisäinen johtaja Phil Demmel on kaiken kunnioitukseni ansainnut, mies on todellinen riffitaituri. Toistaiseksi toinen hahmo metallimusiikissa Tom Arayan lisäksi, joka hymyilee kuin isä aurinkoinen.

Ensimmäisellä DVD:lle laitettu bändidokumentti ei kerro pelkästään Vio-Lencestä vaan koko Bay Arean räjähdysmäisestä noususta metallimaailman kartalle. Haastattelut räyhäävät omaa selkeää kieltään: Vio-Lence oli ryhmä nuoria poikia, jotka halusivat vain soittaa pirun räväkkää musiikkia ja pitää hauskaa, kuten muutkin kaverinsa, joista muodostui Testamentin, Death Angelin ja Forbiddenin kaltaisia bändejä. Sen enempää dokumentin sisältöön kajoamatta totean, että jokaisen itsensä edes kaukaisesti rässääjäksi tuntevan tulisi se tarkastaa, niin selvänä, humalassa kuin krapulassakin.

Toinen DVD tarjoilee kokonaisen keikan vuoden 2001 Thrash Of The Titans -showsta, kuusi biisiä 2001 Slims-klubilla heitetystä keikasta, vuonna 2003 soitetun viimeisen keikan ja vuoden 1993 Stone-klubikeikan lyhyehkön yhteiskoosteen ja melko huonolaatuisen kokopitkän keikan, joka on näyttäisi olevan jostain bändin alkuajoilta. Tavaraa siis riittää moneen makuun mutta mikä tärkeintä, Vio-Lencen raivoisa lavaolemus tulee kaiken kansan käsille. Yhtyeen haistakaa paska -punk-asenne yhdistettynä tekniseen taituruuteen on täyttä mahtavuutta. Vio-Lence on mitä puhtainta thrashmetallia, aggressiota suoraan otsalohkoon. Paketin toteutus on valitettavasti melko sekalainen, uusimpien keikkojen ollessa vallan mainioita monella kameralla intiimijyräyksiä ja vanhempien laahatessa perässä tekniseltä toteutukseltaan, kokemuksen ollessa enemmän dokumentaarinen.

Mitä jäin kaipaamaan, olisi ollut edes tyydyttävänlaatuinen ”parhaiden päivien” -keikkataltiointi 1990-luvun alusta, jolloin bändi oli uransa huipulla. Nyt uusien keikkataltiointien osalta huomaa vaivaannuttavasti, että vaikka yhtye itse onkin edelleen varsin energinen, ei yleisö enää jaksa innostua mihinkään yltiösuorituksiin kuten 90-luvun taitteessa, jolloin Vio-Lencen keikat olivat puhdasta moshpittiä ja väkivaltaa niin lavalla kuin yleisönkin puolella, kuten dokumentissa näytetään. Lisäksi 2001 vuoden keikoilla soittanut kitaristi Ray Vegas on hävyttömän harmaa esiintyjä ja jää täysin muun bändin jalkoihin. Hyi hyi herra nyplääjälle. Muuten levy antaa todella kattavan kierroksen läpi Vio-Lencen back-katalogin.

Blood & Dirt on kulttuuriteko ja varsinkin dokumentin osalta mitä mainiointa viihdettä, jossa huvi, urheilu ja hyöty yhdistyvät saumattomasti (kyllä, tämä on mahdollista muuallakin kuin kasarijumppavideoissa). Koko paketti tarjoaa rahoille vastinetta runsain mitoin, eikä kenellekään pitäisi enää jäädä epäselväksi, kuinka lahjakas ja raivoisa yhtye Vio-Lence oli. Killianin tekstiä lainatakseni: ”I’m the one – that you sinners seek!”. Rässiä niskaan!

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-10-24
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.