Ellipsis – Comastory

Jos ranskalainen Ellipsis ei muulla erotu, niin ainakin genre on viimeisen päälle. “Psycho Prog Doom-Metal” kertoo varmasti kaikille missä mennään. Jos jostain syystä moinen tyylilaji ei kuitenkaan ole tuttu, niin yritetäänpä hieman selventää.

Debyyttialbumillaan Ellipsis sotkee erilaisia suuntauksia niin antaumuksella, että alternative metal lienee osuvin nimitys kuvaamaan Comastorya. Selvimmin vaikutteita on kuultavissa Faith No Morelta ja Candelemassilta. Tähän soppaan on sekoitettu, enemmän ja vähemmän onnistuneesti, mm. naislaulua, death- ja gootti-vaikutteita ja lähes kaikkea muuta maan ja taivaan välillä. Bändi toki mainitsee vaikutteikseen myös sellaisia nimiä kuten Dream Theater ja Devin Townsend, mutta näitä on vaikea musiikissa kuulla. Ainakaan mitään varsinaisesti progeksi luokiteltavaa ei allekirjoittanut Comastorylta löytämään. Psyko-osuus jää yhtä lailla epäselväksi, ellei tyylien sekoittelua sellaiseksi sitten lue. Tässä suhteessa Devin Townsendkin sopii paremmin kuvaan. Black Sabbathia ei myöskään voi olla mainitsematta minkään doomiin liittyvän yhteydessä.

Comastory ei kuitenkaan ole niin sekava albumi kuin äskeisen perusteella voisi päätellä. Albumi toimii kokonaisuutena varsin hyvin, vaikkei se yksittäisiä helmiä sisälläkään. Albumiin sisäänpääsy toki vaatii muutaman kuuntelukerran. Yllätyksellisyyteen pyrkiminen johtaa välillä itsetarkoitukselliseen kikkailuun, mutta myös onnistuu ajoittain mainiosti. Pahaa aavistamaton arvostelijanne oli pudota tuolilta, kun kappaleessa Mountains of Chameleon alkoi kitaraosio, joka soundia myöten suorastaan imitoi Dave Murrayta. Kappaleessa kuullaan lisäksi naisbasisti Fla Eklektican laulua, joka istuu loistavasti kitaratunnelmointiin. Päävokalisti Emmanuelson on myös erittäin hyvä, vaikkei sentään Messiah Marcolinin tasolle nousekaan.

Comastoryn heikkous on väkinäisyys. Siinä missä tyylilajirumbassa välillä onnistutaan mahtavasti, mennään vähintään yhtä usein pää edellä seinään. Kun yllätyksellisyydestä muodostuu itsetarkoitus, alkaa musiikki kuulostaa pakotetulta. Myös tuotanto jättää paikka paikoin toivomisen varaan. Mahdollisesti mielenkiintoisetkin bassokulut menevät puuroisen soundin takia hukkaan. Siinä määrin hienoja hetkiä albumi silti tarjoaa, että seuraavalta levyltä voi odottaa paljon. Ainakin Ellipsisille tarjotaan tilaisuus näyttää kyntensä bändin paraikaa kiertäessä Ranskan maata Opethin lämppärinä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-03-27
Arvostelija : Alex Machine

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.