Napalm Death – Smear Campaign

Uuden vuosituhannen Napalm Death on käsittämättömän hurja tapaus. Enemy of the Music Businessillä alkanut tyylillinen ryhdistysliike on pitänyt ja yhtyeen ote siitä lähtien tiukentunut tiukentumistaan. Vuoteen 2006 tultaessa yhtyeen äärimetallin ja kantaaottavan sanailun ristituli on niin vastaansanomattoman vaikuttavaa ja intensiivistä, ettei voi kuin heittäytyä herrojen kaahailun vietäväksi. Missä on lähin circlepit?

Smear Campaignillä Napalm Death summaa tähänastiset edesottamuksensa ja jalostaa niistä esiin parhaimmat puolet.. Mukana on runsain mitoin yhtyeen 80-luvulla kuuluisaksi tekemää grindcorea blast-beateineen ja hitaampia kohtia määrittävät 90-luvulla ilmaisuun lisätty groovava death metal sekä viime levyillä korostuneet thrash/hardcore-elementit. Napalm Death kiertää tänä syksynä Hatebreedin kanssa Amerikkaa, ja tässä valossa tuo paritus kuulostaa enemmän kuin loogiselta.

Barney Greenway on harvoin kuulostanut näin raivoisan vakuuttavalta. Lisäpuhtia vokaalihyökkäykseen tuo paitsi särmikäs tuotanto myös kitaristi Mitch Harrisin taustarääkäisyt. Harris ja basisti Shane Embury ovat myös säveltäjinä ylittäneet itsensä. Kappaleet eivät välttämättä edusta mitään ennenkuulumatonta Napalm Deathin kontekstissa, mutta juuri yhtyeen laajan tuotannon huomioiden Smear Campaignilla on poikkeuksellisen väkevä keskittymä ässäriffejä, sovituksellisia koukkuja ja vimmaista groovea. Jesse Pintadon lähtö yhtyeestä ja sittemmin myös tästä maailmasta ei näytä vaikuttaneen sävelmateriaaliin laatuun.

Levyn alkuun potkaiseva Sink Fast, Let Go kaahaa itsensä hetimiten kaikkien aikojen parhaimpien Nappis-rallien joukkoon eikä massiivinen Puritanical Punishment Beating jää paljoa jälkeen. Identity Crisisiä mukaansatempaavampaa thrash-svengiä on vaikea löytää ja In Deferencen matka päällekäyvästä grindcoresta The Gatheringin Anneke Van Giersbergenin hämärään vokaalivierailuun on vaikuttavaa kuunneltavaa. Yleisesti ottaen Smear Campaignin raitoja on hyvin vaikea yksilöidä. Levy on alusta loppuun niin hengästyttävän kovatasoista rusikointia, ettei moisia yksinkertaisesti jouda miettimään.

Napalm Death keskittyy uusimmallaan osaamisena ydinalueeseen, päätä halkovan raakaan grind/metal-fuusioon, ja tekee sen vieläkin fokusoituneemmin ja onnistuneemmin kuin edellisellä The Code Is Red… Long Live the Codella. Tuloksena on sekä viime vuosien vahvan albumiputken huipentuma että yhtyeen pitkän uran parhaimpia tuotoksia. Legenda elää – eikä pelkästään muinaisissa muistoissa jossain grindin alkuhämärissä, vaan tässä ja nyt, vahvempana kuin koskaan.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2006-09-22
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.