Into Eternity – The Scattering Of Ashes

Neljä albumia tarvittiin siihen, että meikäläinen törmäsi konkreettisesti tämän kanadalaisen yhtyeen musiikkiin. Ehkä en oikein ollut tarpeeksi perillä siitä missä yhtyeen suhteen mentiin, ainakin mitä musiikkiin tulee. Kuvitelmat olivat jossain massiivisen proge-aallon vyöryttelyn ja larppaukseen käytettävien sukkahousujen keskellä. Sinänsä tuo arvio tai oikeastaan mielikuva ja eräänlainen ennakkoluulo ei kauheasti kapsahtanut hutiin. Ainoastaan se tapa, jolla yhtye oman hommansa hoitaa, meni pieleen. Onhan tämä melkoinen sekoitus kuoloa, sankaria ja proge-mörköilyä.

Vaikka vierastan oikeastaan noita kaikkia lajeja suhteellisen paljon, varsinkin kahta jälkimmäistä, saa Into Eternity tähän vaikeasti hallittavaan kokonaisuuteen ison annoksen tyyliä. Tyylin ohessa vallalla ovat melodia ja brutaalius. Varsinkin ajoittainen rääkyminen, jota Tim Roth harrastaa, on jollain omalla tavallaan mielenkiintoista ja rakenteeseen seosaineeksi erittäin hyvin istuvaa. Tämän myöntää siis henkilö, joka ei vähempää voisi olla kiinnostunut rottien orgian äänitallennetta muistuttavasta lauluraidasta. Toisaalta se helpottaa, että vastaavasti puhtaat osuudet, joita hoitaa Stu Block, vievät kuitenkin päähuomion.

Kappaleiden koukuttelu on pysynyt suhteellisen hyvin toleranssista eikä mopedi ole pahemmin keulinut yhdelläkään kappaleella, puhumatta siitä, että se olisi kaatunut katolleen. Esimerkiksi Severe Emotional Distress on kaikessa melodisuudessaan mallikelpoinen esimerkki siitä kuinka näitä vaikeita tyylisuuntia pystytään hillitysti ja tyylillä yhdistelemään. Toki mukana on hieman keskinkertaisempaakin materiaalia, kuten vaikkapa Nothing, jonka halfordmaiset ylärekisterit saavat pahalaatuiset väristykset siirtymään kropassa paikasta toiseen. Saman efektin saavat aikaiseksi myös kappaleen loppupuolen riffit, jotka ovat kuin suoraan Dream Theateria. Timeless Winter yhdistää tyylejä puolestaan melko tylsällä tavalla, sillä ylärekisterin ja murinan kontrasti on tällä rallilla jotain käsittämätöntä.

Kaikesta negatiivisesta reaktiosta huolimatta levy on varsin mallikelpoinen suoritus suhteellisen hankalalta alalta. Varsinkin sävellyspuolella on nähty oikeasti vaivaa, eikä ole sorruttu mihinkään heppoisiin ratkaisuihin, joissa eri tyylilajit eivät saumattomasti yhdistyisi. Suurimmalta osin yhtye vie siis voiton, mutta aivan puhdas selätys meikäläisestä jäi tällä kertaa saavuttamatta.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-10-16
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.