Troum – Tjukurrpa Part III

Sana ‘troum’ on vanhaa saksankieltä ja tarkoittaa unta. Sopivampaa nimeä tälle pitkän linjan drone-pumpulle saisi etsiä, sen verran unenomaista musiikkia käsillä oleva Tjukurrpa-trilogian viimeinen levy nimittäin sisältää.

Troumin musiikki aaltoilee jossain ambientin ja industrialin välimaastossa. Ajoittaiset purkaukset sekoittavat soppaan jopa ripauksen noisea. Syntikoita tai samplereita bändi ei käytä, vaan hämyily on mukavan orgaanista. Saa tosin olla aika fakiiri, että bongaa kaikki saatekirjeessä mainitut balalaikat(!), haitarit ja erilaiset huilut äänimaailman seasta. Olin ennen kuuntelua hieman skeptinen sen suhteen, miten särötetyt kitarat sopivat tällaiseen musiikkiin. Huoleni osoittautui onneksi turhaksi, sillä kitaravallit istuvat Tjukurrpan äänimaisemiin kuin maitomiesten salaliitto avohoitopotilaan uniin.

Levyn ehdottomasti kovin valttikortti on sen hypnoottisen upea tunnelma ja etäisenä mutta vahvana sykkivä pulssi. Lähemmäs kymmenminuuttisten kappaleiden perustana on usein yksi ainoa kuvio, jota toistetaan koko kappaleen ajan. Esimerkiksi avauskappale Ignis Sacer rakentuu industrial-tyylisesti säksättävän pätkän varaan, jonka päälle luodaan komeasti tunnelmaa mm. ujeltavilla kitaroilla ja myrskyävillä crescendoilla. Suosikkikappaleeni levyltä, hieno Saiwala puolestaan nojaa liki shamanistiseen rummutukseen saaden aikaan mystistä ja rituaalinomaista ambientia. Viides kappale Reigen Taumelnder Geister taas toi vedenalaisilla kaiuillaan ja kaukaa kumpuavalla jylinällään mieleeni Wolfgang Petersenin klassikkoelokuvan Das Boot.

Pitkän miettimisen jälkeen löysin levystä yhden negatiivisen puolen. Viiden ensimmäisen kappaleen jälkeen jännite hieman lässähtää, eivätkä kaksi viimeistä teosta säväytä enää yhtä paljon kuin aiemmat. Ottaen huomioon sen, että viisi ekaa kappaletta ovat täyttä viiden tähden materiaalia, ei tämä kuitenkaan paljon pääse arvosanaa pudottamaan. En ole Tjukurrpa-trilogian aiempia osia saati Troumin muuta tuotantoa kuullut, mutta tämän perusteella mielenkiintomittari pärähti tappiin. Troum on musiikkia, jota täytyy kuunnella kuulokkeilla pimeässä huoneessa. Se todistaa aukottomasti sen, kuinka näennäisen yksinkertaisista osasista rakennettu musiikki voi olla äärimmäisen vangitsevaa. Vähän keskittymistä se vaatii, mutta reilun tunnin mittainen unenomainen matka on kevyesti vaivan arvoinen.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2006-09-22
Arvostelija : Juho Leppänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.