Lyzanxia – Unsu
Näiden ranskaisten toinen varsinainen albumi on ollut itselläni eräänlaisen pelokkaan odotuksen alla. Ensimmäinen, MindCrimes, jätti itsestään varsin ristiriitaisen kuvan, sisältäen todella tehokkaita thrashriffejä yhdistettynä modernimpaan mättötaiteiluun, mutta jonka melodiaratkaisut jättivät mieleni harmittavalla tavalla vajaaksi. Lyzanxia kulkee selkeästi omaa polkuaan ja vaikutteet ovat sulautuneet huomaamattomaksi osaksi herrojen omien mielenliikkeiden aaltolinjaa. Unsu tarjoaa kohdistetumman iskusarjan kuin edeltäjänsä, ja tyytyväisenä tunnen viimeinkin pääseväni sisälle Lyzanxian mielenmaisemaan.
Yhtye perustuu Potvinin veljesten voimakaksikkoon, herrojen hoitaessa puoliksi niin kitara- kuin laululinjatkin. Tämä vaikuttaa varmasti varmasti yhtyeen tavoitteellisiin linjavetoihin ja varmasti auttaa suurempia rönsyjä pysymään kurissa, sillä vaikka sävellykset nyt ovatkin monitahoisia ja rajoja pelkäämättömiä, pysyvät ne tiukasti ruodussa. Teknisesti taitavat soittajat suoriutuvat helposti suuremmistakin koukuista, mutta silti soittamisessa kuuluu tiukka tekemisen meininki ja turhat nypläilyt on jätetty pois kelkasta. Lauluvastuun jakaminen toimii oivasti, perusrähinän tukiessa mainiosti laedlinjaa ja puhtaat laulut taas nostavat kappaleen lentoon ronskimman kurkunkurituksen ensin raivaamalle pohjalle. Laulusovitukset ovat valettu tiukasti yhteen muiden soittimien kanssa ja tämä saa kokonaisuuteen ihailtavaa jämäkkyyttä.
Puitteet ovat siis kunnossa soundeja myöten, jotka Fredrik Nordströmin johdolla on puristettu tiukimpaan mahdolliseen vireeseen. Ainut naputtamisen aihe löytyy silti edelleen itse kappalemateriaalista, sillä Unsulla, kuten edelliselläkin levyllä, häiritsee kappaleiden sisäinen rakenne, sillä useimmissa biiseissä ei ole minkäänlaista kiintopistettä tai breakpointtia, joista ne muistaisi. Vaikka hyviä melodioita löytyykin moneen tarpeeseen, ei niiden yhdistäminen toisiinsa ole aivan saumatonta. Lyzanxia toimiikin parhaiten riffitehtaana, jonka melodiakäsitykseen on vain opittava suhtautumaan tietyllä tavalla. Näilläkin näytöillä Unsu on persoonallinen ja todella jyräävä paketti modernia thrashmetallia, asenteesta tinkimättä, ääntä säästämättä.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-09-21
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.