Embraze – The Last Embraze

Lauri Tuohimaan luotsaama kiiminkiläinen Embraze on toiminut jo reilun kymmenen vuoden ajan ja vakuuttavasti nostanut profiiliaan suomalaisen melodisemman metallin kastissa. Tuo samainen kastihan pitää sisällään esimerkiksi Entwinen, Tuohimaan toisen yhtyeen Charonin ja erään edesmenneen Kärppä-retkueen pohjoisesta. Noista nimistä pystyy jo jonkin verran ottamaan osviittaa siitä mitä on tulossa tällä uudella albumilla.

Vaikka yhtyeen musiikki on omalla tavallaan melko lohdutonta, niin saa se käyttämillään melodioilla melkoisen hyvän tuulen aikaiseksi. En monesti ole törmännyt siihen asiaan, että melodiataju olisi kappaleessa pilaamassa tunnelmaa, eikä siitä ole pelkoa tälläkään levyllä. Sitä kuinka yhtye on näitä asioita hoitanut aikaisemmilla levyillä, en osaa sanoa mutta luulisin asian menevän niin, että tämän uutukaisen myötä linjauksen tarkastaminen tulee osaltani kysymykseen. Sen verran vahvasta esityksestä Tuohimaan kädestä lähteneet kappaleet saavat nauttia, tai pikemminkin tarjota nautintoaan kuulijalle.

Aavistuksen Kalevala-tunnelmainen Memory Trace of Our time on heti avauksena mainio esimerkki melodian kantavasta voimasta, tosin noista koskettimista saattaa monelle assosioitua eräs helsinkiläinen yhtye, joka on Kalevala-tematiikkaa viljellyt jo useamman vuoden ajan, tosin hieman raskaammalla kädellä. Soitto on tasaisen tappavaa koko lätyn läpi, ja Tuohimaan vokalisointi samaten. Vaikka saman oloista laulua on kuultu Suomessa jo pidempään, en koe sitä kuitenkaan rasitteeksi, sillä homman ollessa kunnossa, on sitä ilo kuunnella, aina artikulointia myöden. Onhan Racing Against Timella kaiken lisäksi hitunen murinaakin joukossa. Hyvä asia on se, ja samalla erittäin tyylikäs ratkaisu, että murinaa ei levylle juurikaan ole otettu. Sen käyttö on nykyään jotenkin pakollista, joten pisteet Embrazelle siitä.

Levyn ammattimaisuus kuuluu jokaisella kappaleella, ja varsinkin netti-singlenä tarjolla olleessa Brandedissa, joka antaa kohtalokkuudelle uuden ulottuvuuden, Tuo ulottuvuus on tavoittelemisen arvoinen asia, sillä sinne löydettyään ei yhtyeen tarvitse todeta epäonnistuneensa päämääräänsä kohdistuneessa tavoitteessa, vaan se voi huoletta nostaa rimaa taas seuraavalle tasolle. Kokonaisuus on erittäin ehjä, ja ennen kaikkea tumman melodinen. Tuo m-kirjaimella alkava sana on toistunut tässä arviossa melko tiheään mutta se nyt yksinkertaisesti on niin voimakkaasti läsnä, ettei sen käytöltä voi välttyä. Hieno levy, joka ansaitsee muutakin kuin helpon syyllistyksen Charon- tai 69 Eyes -kopioksi. Sitä paitsi Embraze on pakko ottaa tosissaan, kun taas 69 on erään nimeltä mainitsemattoman jäsenensä mediahuoraamisen myötä menettänyt uskottavuutta huomattavassa määrin. Nyt olisi Embrazella oiva iskun paikka.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-10-10
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.