Axegrinder – Rise Of the Serpent Men
Katsaus historiaan ja kultaiseen 80-lukuun virkistää aina mieltä. Tai sitten ei. Axegrinderin ainoaksi albumiksi jäänyt Rise of the Serpent Men ei nimittäin ole mikään historiallinen julkaisu. Alunperin 1988 julkaistu albumi on saanut uudelleenjulkaisuunsa mukaan neljä lisäraitaa bonuksen muodossa. Crustiin luottavat miehet ovat huhujen mukaan saavuttaneet lyhyen uransa aikana kulttimainetta Japanissa, ja suunnitteilla olisi kerätä englantilaisjannut yhteen ja toteuttaa vielä kiertue tuossa kummallisten mieltymysten maassa.
Kehuista ja maineesta huolimatta ei albumi synnytä mitään erityistä innostusta. Axegrinderin soittamaa crustia voisi kuvailla tuomiopäivää enteileväksi murskataonnaksi, höysteenä kasarinhohtoiset soundit. Tämä melko mielenkiintoiselta kuulostava yhdistelmä herätti ensin hymyä, jota seurasi hämmennys, ja joka johti lopulta vakavanlaatuiseen väsymiseen. Jostain syystä tämän albumin kohdalla kaikki 80-lukuun viittaavatkin soundit ja metelit aiheuttavat ärsyyntymistä. Yleisesti tarkasteltuna on meno albumilla vähintäänkin elähtänyttä ja lannistavaa. Kyllä hitaampi crust saa masentavaa olla, muttei se oikeuta väsyneisiin biisien sisältöihin.
Alkuperäiseen julkaisuun kuuluvat biisit tuntuvat polkevan paikoillaan. Junttaava, raskas, masentava ja ideaköyhä toisto biisistä toiseen ei saa aikaiseksi tunnetta punk-henkisestä hehkuttelusta. Ainoastaan Life Chain muistuttaa perinteisemmästä punk-otteesta. Muut raidat veivaavat sitä toistuvaa ja tylsää tuomioteemaa, hitaalla ja puuduttavalla tempolla.
Vasta bonuksiksi tarkoitetut raidat alkavat tuntua miellyttäviltä. Tunkkaisuus katoaa ja biisit tuntuvat dynaamisemmilta verrattuna edeltäjiinsä. Tosin toiseksi viimeinen raita, I Need Face, on turhan pitkä biisi. Melkein yhdeksän minuutin verran käytännössä katsoen saman veivausta vetää miehen kuin naisenkin hiljaiseksi. Eikä siinä jumituksessa mitään vikaa ole, mutta huonon materiaalin toistamisesta on leikki kaukana.
Olisiko aika vain ajanut Axegrinderin ohi vai enkö vai pääse käsiksi homman ytimeen? Itse en tätä ainakaan crust-julkaisujen parhaimmistoon laske.
Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-10-12
Arvostelija : Sini Hytönen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.
Comments
One response to “Levyarvostelut”
[…] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]