To/Die/For – Wounds Wide Open

To/Die/For pisti pari vuotta sitten kokoonpanonsa uusiksi ja alkuperäisjäsenistöstä jäi jäljelle ainoastaan laulusolisti Jarno Perätalo. Nyt uudella kokoonpanolla on edetty jo toiseen täyspitkään albumiin, joka on bändille itselleen viides.

Heti kärkeen täytyy todeta, ettei tämä nyt aivan toimi niin kuin pitäisi. Kappaleet ovat suurimmaksi osaksi melko tylsiä ja tarttumapintakin on hukassa. Joukkoon on laitettu hieman mahtipontisuutta ja powermetallimaisia vivahteita, mutta silti bändin ulosanti jää köyhäksi yritykseksi luoda jotain uutta goottirockgenreen. Jossain vaiheessa kyllä ollaan aika lähellä, mutta silti riittävän kaukana.

Levy käynnistyy introlla Sorrow ja päättyy surullisen tylsään Sorrow Remainsiin, joka jo nimensä puolesta sopisi koko levyn titteliksi, kuvaamaan mikä fiilis albumin kuuntelusta jää lopussa käteen. Wicked Circle avaa varsinaisen biisiryppään ja kappale rokkaa peruskaavalla ja herättää jopa pientä odotusta loppumateriaalin suhteen, mutta totuus valkenee hyvin pian. Levyn ensimmäinen singlevalinta ja nelosraita Like Never Before sopiikin juuri maistiaisiksi markkinoitaessa levyä kansalle. Kappale on helpoiten lähestyttävä hieman tarttuvampi, mutta silti se ei tarjoile mitään uutta ja ennen kuulematonta.

Bändin musiikissa on edelleen paljon piirteitä vanhasta To/Die/Forista, mutta samalla on otettu uutta ilmaisutapaa sisään. Perätalon laulu on aina joko ihastuttanut tai vihastuttanut ja nytkin se onnistuu olemaan sitä kumpaakin yhtä aikaa ja se herättääkin erittäin ristiriitaisia fiiliksiä. Levy sisältää liian monta väkinäisen kuuloista kappaletta, mainittakoon vaikkapa Under A Velvet Sky, Scar Diary ja New Heaven, joita kuunnellessa tulee pakonomainen tarve tehdä jotain ihan muuta kuin kiduttaa itseään niillä.

Levyn pelastajan virkaa hoitaa Ozzy Osbournelta lainattu (I Just) Want You. Kappale toimii alkuperäisen lailla mainiosti, eikä eroavaisuutta loppujen lopuksi mitenkään aivan hirveästi edes ole, paitsi että Ozzyn esittämä on tietysti parempi. Ikävää myöntää, että näiden Kouvolan miesten oma materiaali jää kakkoseksi tämän klassikon rinnalla myös tällä levyllä.

Jotenkin suuresti tuntuukin, että To/Die/For on parhaat päivänsä jo nähnyt. Henkilökohtaisesti pidin alkupään tuotannosta, kolmesta ensimmäisestä levystä, joilla soitto oli riisutumpaa ja biisit toimivampia sekä yksinkertaisempia. Nyt homma tuntuu suurimmaksi osaksi hyvin puisevalta ja väkisellä tehdyltä, jonka vuoksi respektit laskevat humisten.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-10-24
Arvostelija : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.