Dionysus – Fairytales And Reality

Ensimmäiseksi pitää todeta, että antiikin Kreikan viinin ja musiikin jumaluuden nimeä kantava bändi oli minulle aivan uusi tuttavuus. Tuttavuus, joka kolahti kunnolla vasta useamman kuuntelukerran jälkeen.

Pikainen kurkistus bändin historiaan paljastaa muun muassa sen, että Tobias Sammet (Edguy, Avantasia) tuotti bändin ensimmäisen albumin, sekä sen, että bändi koostuu kasasta taitavista ja entuudestaankin suht kuuluisista muusikoista.

Vokalistina padan äärellä hyörii Olaf Hayer, joka on tuttu myös Luca Turillin sooloprojekteista. Kitaranvarressa roikuskelee Johnny Öhlin, joka taasen on tunnettu Nationista. Samasta pumpusta on bändiin tupsahtanut toinenkin jäsen, basisti Nobby Noberg. Kaspar Dalhqvist (Stormwind) pimputtelee koskettimia ja kaikelle tälle tahtia paukuttaa herra nimeltä Ronny Milianowicz, joka aikoinaan paukutti Sinergyn kannuja.

Kolmannella julkaisullaan ruotsalais-saksalainen Dionysos tarjoilee kaikelle kansalle, sanoisinko, että aor-hard rockia. Musiikkityyli kun ei ole ihan sitä perinteistä hard rockia vaan nimenomaan aor:lla sopivasti höystettyä tavaraa.

Parhaiten nuppiin junnamaan jää mukava sing-a-long tyyppinen Illusion of Life sekä biisi nimeltä Spirit. Itse asiassa omassa päässäni soi Spirit melkein jatkuvalla syötöllä. Albuminhan on siis oltava hyvä, jos kerran biisi soi päässä.

Fairytales and Reality on ehdottomasti yksi loppuvuoden parhaimmista albumeista ja ehdottomasti iloinen yllätys ensimmäistä kertaa bändiin tutustuvalle.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-10-28
Arvostelija : Sarita DeFeis

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.