Ansur – Axiom

Norjalaismiekkosten ensimmäisen albumin tematiittinen ranka nojaa vahvasti psykedeelisen aggression kursailemattomaan (väärin)käyttöön. Tätä levyä jos mitä voi hyvällä omalla tunnolla kutsua monimutkaisuuden riemuvoitoksi.

Axiomin soundipolitiikka ei todellakaan seuraile tämän päivän trendejä, vaan painaa päälle varsin muhjuisen soundin saattelemana, vaikka soolot ja taustasyntikat yllättävän kuulaina soivatkin. Trendipelleilyksi ei voine kutsua myöskään itse musiikillista antia, sillä 70-luvun progerock yhdistettynä deathblack-murskaamoon vaikuttaa vähintäänkin päin naamaa sylkevältä yhdistelmältä. Ansur on pirullinen yhtye mutta sillä on vielä matkaa valtaistuimelle. Monitahoiset kappaleet rönsyilevät mikä minnekin ja eri raajoja tuntuu biisiyksilöissä olevan reilusti yli sallitun määrän. Vaikka mielenkiintoista kuunneltavaa riittää, eivät sisäiset jännitteet kasva tarpeeksi voimakkaiksi, jotta kokonaisuus pysyisi aisoissa. Mikä Ansurista tekee todella mielenkiintoisen, on sen kyky yhdistää mättökohdat lähes saumattomasti maalailevimpiin osioihin. Myös miesten soittotaitoa kelpaa ihastella ja piru vie onhan niillä tyylitajuakin, varsinkin kitarakarsinassa. Vokaaliosaston särön läpi ajettu kärinä taas on melkoinen inhokki ja painaa koko teoksen päätä suonsilmään, onneksi siinä kuitenkaan täydellisesti onnistumatta.

Ansur on mielenkiintoinen kombinaatio ja Axiomin pariin tulee takuuvarmasti palattua, sillä sen houremainen vaeltelu jää kiusaamaan. Toivottavasti Ansur saa tarkennettua hieman linjaansa, sillä oikeaan suuntaan ovat herrat lähteneet.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-10-28
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.