Circle – Alotus

Alkuperäisen aikataulun mukaan tämän saksalaisyhtiö Klangbadin julkaiseman levyn olisi pitänyt olla kaupoissa jo viime lokakuussa. Soittajatietojen perusteella se on hautunut pitempääkin, sillä Teemu Elo ja Janne Peltomäki eivät noin pariin vuoteen ole vaikuttaneet orkesterissa. Oli syy viiveeseen mikä tahansa, on tässä kyse siis Circlen kymmenennestä studioalbumista.

Nyt liu’utaan huomattavasti rauhallisimmilla vesillä kuin räikeästi rokkaavalla Sunrisella. Alotus esittäytyy meditatiivisena tunnelmateoksena, jossa yhtyeen riisuttu ilmaisu on vedetty äärimmilleen. Levyn askeettinen äänimaailma on myös suuressa roolissa. Faust-yhtyeen Hans Joachim Irmler ei ole tuottajanpalliltaan yrittänyt sisällyttää biiseihin turhia efektirönsyilyjä tai päällekkäisdubbauksia, niin kuin saattaisi luulla, vaan on keskittynyt olennaiseen. Soundit ovat kyllä vähän liiankin vaatimattomat ja välillä jopa tunkkaiset. Peltomäen rummut on tasoitettu kitaristikaksikko Elon ja Jyrki Laihon pehmeäksi temmellyskentäksi ja Jussi Lehtisalon basson jämäkkyyttä on vähennetty. En tiedä, onko Irmler tavoitellut 30 vuoden takaista krautrock-soundia, vaiko todella pelkistettyä ääni-ilmaisua, mutta lopputulos on vähän ponnettoman oloinen.

Musiikki sitä vastoin, on taattua Circleä. Hypnoottisuus ajaa erikoisen tuotannon takia etualalle ja levy valtaa kuulijansa välillä ambientmaisesti leijuen, välillä rytmisesti junnaten. Rock jää jännitteeksi pinnan alle kuplimaan, odottaen ja kasvaen, kunnes purkautuu, jos purkautuu. Tätäkin pitkäsoittoa leimaa näet Circlen -ah niin ihana- arvaamattomuus, joka paradoksaalisesti onkin ainoita kestäviä elementtejä yhtyeen musiikissa. Se ulottuu myös kappaleiden lievästi sanottuna hämmentävään nimeämispolitiikkaan. Esimerkiksi kappale Alotus Raunio -livelevyllä on selvästi sama kuin Potto tällä levyllä. Raunion Potto taas on silkkaa kitarameteliä ja Alotuksen nimikappale on jotain aivan muuta. Alituinen kuuntelijan hämääminen tuntuu olevan näiden porilaisten mielipuuhaa.

Albumin raidat täydentävät taas osin niitä blancoja mitä viime vuosien keikoilla on tullut vastaan. Yleensähän tämän orkesterin livesetti koostuu uusista ja julkaisemattomista kappaleista, levyiltä tuttujen esitysten ollessa selvässä vähemmistössä. Levyn aloittaa hieno Työläisten laulu, jonka muistan jostain Tavastian konsertista, missä se esitettiin Mika Rätön loputtoman oloisen selityksen säestämänä. Tässä hän tyytyy loppusuoralla pieneen, mutta tyylikkääseen lauluosuuteen. Miehen huimia ylärekisterin vokaalisuorituksia ei Alotuksella juurikaan kuulla, mutta Poton kliimaksissa pääsee helvetti hänessä irti, ja aikaansaa pirun tarttuvan laulumelodian.

Kappaleet ovat aitoon Circle -tyyliin noin kymmenminuuttisia esityksiä, poikkeuksena keskelle sijoitettu lyhyempi kitarafiilistely Nordic Sky. Viisi raitaa ei siis näillä kestoilla muodosta erityisen lyhyttä kokonaisuutta, mutta jotenkin olisin kaivannut lisää musiikkia kiekolle. Tällaisenaan Alotus on kuitenkin yhtyeen tasapainoisimpia tuotoksia, jota on yllättävänkin miellyttävä ja helppo kuunnella. Ei tätä silti voi ihan kenelle tahansa suositella. Circleen vihkiytymättömän mielestä se kuulostaa luultavasti tylsältä. Circleä paremmin tunteville voin sanoa, että vaikka tässä on lievää samankaltaisuutta yhtyeen rauhallisemman tuotannon kanssa, pesee tämä uusin Hissin ja Fratenin ambient -konekokeilut menen tullen.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-03-14
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.