Satyra – Una Giornata Con I Lego

Legot, nuo palikoiden muodossa tulevat arjen elävöittäjät. Kukapa meistä ei olisi joskus rakennellut painovoimaa uhmaavia hökkeleitä, merirosvolaivoja ja tuntemattomaan syöksyviä avaruusaluksia. Italialainen Satyra on legoihin mieltynyt siinä määrin, että levynsä kansitaide ja nimi (“Päivä Legon kanssa”) noudattelevat palikkalinjaa.

Reilut kaksikymmentä minuuttia kestävä levy on kelpo sekoitus thrash-riffejä, punkin energiaa ja grindcore-mylläystä höystettynä ajoittaisilla groovaavilla väliosilla. Parhaimpina hetkinään bändi tuo mieleen jopa Deep Turtlen kajahtaneen mäiskeen. Jo lopettaneen porilaispossen tasolle Satyralla on kuitenkin vielä matkaa.

Bändi tarjoilee lukuisia oivallisia riffejä ja jazzcoresta muistuttavat väliosat piristävät soppaa kummasti. Parhaiten resepti toimii levyn avaavassa Il sogno -biisissä. Muut biisit jäävät hieman heikommiksi hyvistä hetkistään huolimatta. Bändi osaa selvästi myös jyrätä hieman maltillisemmalla temmolla, mistä todistaa yli viisiminuuttinen Brucia la rabbia. Biisi voisi hyvinkin olla jonkun 80-luvun thrash-jyrän tuotantoa.

Rakennuspalikat eivät kuitenkaan istu täysin saumattomasti yhteen vielä tällä lätyllä. Vaikka jokaisesta kappaleesta löytyy hyvää, ei biisimateriaali lopulta ansaitse korkeampaa arvosanaa. Vähän keskinkertaista puurtamista levy nimittäin paikka paikoin on. Puutumista aiheuttavat myös köpöinen virvelisoundi ja pääasiallisen huutajan yksitoikkoinen huuto. Virvelissä nyt ei ihan St. Anger -tason kurkkupurkkiin asti mennä, mutta napakampi soundi olisi auttanut paljon. Muuten soundeissa ei ole moittimista. Huutopuolta onneksi hieman kompensoi kakkosvokalisti, jonka mureat örinät saisivat Mr. Grindcore -kisan tuomarit osoittamaan seisaaltaan suosiotaan. Hänen ansiotaan lienevät myös ajoittaiset Nasum-assosiaatiot.

Kaiken kaikkiaan Una Giornata Con I Lego on siis kelpo paketti. Hieman epätasainen ja ajoittain puuduttava kyllä, mutta ne hyvät hetket sitten onneksi toimivat verrattomasti. Pitäisi varmaan vielä opetella italiaa, nyt lyriikat ja mm. Marsellus Wallace -aiheiset välispiikit menevät ikään kuin yli hilseen.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-11-17
Arvostelija : Juho Leppänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.