Guernica – Guernica

Taidemaalari Pablo Picasson kenties kuuluisimmalta teokselta lainaa nimensä italialaisroikka Guernica. Yhtyeen maalaamat sävelet jäävät kaaottisuudessa kaimalleen, mutta Guernica tarjoilee maittavan sekoituksen rokkia yhtä kaikki.

Peräti seitsemän jäsenen muodostama kollektiivi on julkaissut ennen tätä toista pitkäsoittoaan yhden “virallisen” kokopitkän ja yhden akustisia versioita bändin veisuista sisältävän lätyn. Niitä en ole kuullut, joten mahdollisista uusista tuulista en osaa sanoa yhtikäs mitään.

Guernica soittaa raskasta rokkia, jota ajoittain höystetään progehtavilla ja jazzahtavilla sävyillä. Mukaan on mahtunut myös savuista yökerhotunnelmointia pianon ja sellon avustuksella, ja kyseistä tyyliä edustava balladi Les Yeux onkin levyn parhaimmistoa. Biisin hieno tunnelma tuo mieleen Jean-Pierre Jeunet’n mestariteoksen Kadonneiden lasten kaupunki. Sanoituksistakin olin poimivinani viitteitä kyseiseen leffaan.

Rokkaavampi puoli toimii myös, vaikkakin jokaista todellista ässää kohden löytyy myös vähän vaatimattomampaa tavaraa. Minulle kolahti parhaiten rokimmasta matskusta avausraita Picasso, joka muun hyvän lisäksi vaihtelee aika huolettomasti jyräriffeistä jazz-kikkailuun. Osuvasti seuraava biisi Venus sitten lähinnä rasitti pornahtavalla ähkinnällään ja löperöillä sanoituksillaan (sikäli kun italiaa ymmärrän).

Ei Guernica levysoittimeni vakiovierailija tule olemaan, mutta silloin tällöin tätä kuuntelee. Lisäpisteitä tulee komeasta, 70-luvun italialaiset progesuuruudet mieleen tuovasta kannesta ja laulaja Tony D’Alession vahvasta äänestä. Neljä pinnaa on kuitenkin liikaa, ja toisaalta kaksi liian vähän. Arvannette mihin viisari pysähtyy.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-03-12
Arvostelija : Juho Leppänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.