Tundramatiks – Kyy Pivossa

Tundramatiks tuo mieleen Tuomari Nurmion, Sielun Veljet, M.A. Nummisen, YUP:n ja Ismo Alanko Säätiön ollen kuitenkin samalla totaalisen persoonallinen ja ainutlaatuinen. Yhtye sekoittaa tuoreella tavalla suomalaista, slaavilaista ja itämaista kansanmusiikkia höystettynä punkilla, hissimusiikkitunnelmoinnilla, psykedelialla ja garage-asenteella. Yhtyeen musiikki on verrattavissa tupakansavuisen kuppilan nurkkapöydän rakastettuun ja veijarimaiseen kanta-asiakkaaseen, joka vastustamattomalla kultahammas virneellään saa vahvimmankin keskustelukumppanin mielen nyrjähtämään sijoiltaan.

Valloittavan trion esikoinen, Kyy Pivossa, pomppaa suoraan henkilökohtaisen Vuoden Levy –listani kärkeen. Tunnelmat levyllä vaihtelevat kauniista maalailusta hurmion kautta hurjaan uhmakkuuteen. Kokonaisuus pysyy kuitenkin kasassa, vaikka soppaan on revitty aineksia sieltä ja täältä. Harmonikka, trumpetti, kitarat, basso, mandoliini, kellopeli, rummut ja kattilat ovat kaikki sulassa sovussa samassa keitossa. Janne Masalin persoonallinen ääni ja sen käyttö kruunaavat kokonaisuuden soittimien ja Osku Laineen murinoiden ja rääkäisyiden päällä. Ennakkoluulottomat rytmitykset ja sovitukset vangitsevat kuulijan svengaavaan kokemukseen, joka johdattaa kymmenen kappaleen ajan tunnelmasta ja olotilasta toiseen.

Pääasiassa Masalinin sanoittamat kappaleet kulkevat suomalaisesta kansanmusiikista tutuissa maisemissa. Laulajan tekstit ovat kuitenkin tuoreita ja verbaalisesti nerokkaan ihmisen tuotoksia. Teemoiltaan kappaleet käsittelevät humalaa, krapulaa, kiirettä ja stressiä, murheita, naisia, kotia, saunaa ja tuntematonta maailmaa. Sekaan mahtuu myös ralleja laulamisen ja musiikin riemusta, kuten esimerkiksi En ennen ja Uljas Onneton. Totaalisen kaaoksen täydellisestä harmoniasta henkilökohtaisiksi suosikeikseni nousivat ensinnäkin levyn avaava Mantra, joka käsittelee kiireistä aikakautta: ”Mieliaiheemme / uupumus mieliaiheemme / krooninen vatsavaivamme / jatkuva puheenaiheemme”. Toiseksi suosikikseni nousi Timo Santalan sanoittama Olen Unohtanut, joka on tunnelmaltaan hidas ja maalaileva: ”Olen unohtanut, kuinka nähdään, kun silmät ovat suljetut”. Masalin osaa taitavasti tiivistää ja käsitellä arjen tuntemuksia sanalliseen muotoon. Päivänsäde ja Kuningas Kanuuna kuvaa yhtä täydellisesti krapula-aamua kuin Tyyne-kappale tarinaa suomalaisesta lauantai-illasta. Sanat eivät riitä ylistämään.

Turdramatiks ei esikoisellaan kuville kumartele. Kyy Pivossa tuntuu ammattimaisten muusikoiden tarkalta tekeleeltä, jossa ei ole laskelmoitu ensimmäistäkään sointua. Kiehtovan yhtyeestä tekee juuri tuo ristiriitaisuus, joka paistaa läpi koko tuotoksen. Orkesterin näköisten pahvikansien välistä löytyvä levy on vitamiini-ruiske, joka tuli juuri oikeaan aikaan siirtämään loppuneen kesän aiheuttamaa itkua ja ruikutusta hamaan tulevaisuuteen. Tämä todella vie ihmisen hurmioon.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2006-09-12
Arvostelija : Mira-Monica Anttila

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.